Kiinalainen lääketiede ja ravinto

Ravinto on hyvinvoinnin perusta

Kiinalaisen ravinto-opin alkuperä

Ravitsemus on yksi merkittävimmistä terveyden ja hyvinvoinnin tekijöistä. Kiinassa ravintoa on arvostettu terveyden ylläpitäjänä tuhansia vuosia. Kiinalaisen ravinto-opin (shíliáo 食療) isänä pidetään myyttistä keisaria Shénnóngia 神農. Tämä maanviljelyn jumalaksi kohotettu myyttinen hahmo (tai mahdollisesti kokonainen heimo) aloitti maanviljelyn aikakauden Kiinassa. Hänen sanotaan eläneen 2800 eaa. ja hänen kunniakseen lasketaan myös kiinalaisen yrttilääkinnän syntyminen.

Ravitsemukseen liittyen on kirjallisia lähteitä on säilynyt varhaisesta Hàn-dynastiasta lähtien. Huángdì Nèijīng suosittelee käyttämään ravintoa esimerkiksi tyhjyystiloihin ja heikkojen potilaiden hoitamisessa. Ravitsemuksellisia ohjeistuksia sovellettiin kuitenkin sairaustilojen lisäksi myös yleisesti terveyden ylläpitämiseen. Eri elämän vaiheissa, kuten raskauteen, imettämiseen, lapsuuteen, nuoruuteen, aikuisuuteen ja vanhuuteen sovellettiin erilaisia ruokavalioita. Mǎwángduīn hautalöydöksistä esiin tullut kirjoitus Tāichǎnshū 胎產書 on varhaisimpia teoksia ravitsemuksesta ja raskaudesta. Teoksessa on ohjeita raskauden jokaiselle kuukaudelle.

Näkemys ruuasta

Kiinalaisen lääketieteen ravinto-oppi poikkeaa länsimaisesta ravintoterapiasta suuresti. Länsimaisen näkemyksen mukaan tärkeintä on saada ravinnosta tietyt ravintoaineet. Kiinalaisessa ravintoterapiassa ei perinteisesti ole tunnettu ravintoaineita, vaan on puhuttu ravinnon energiasta ja luonteesta. Ravintona käytettyjen tuotteiden vaikutus on paljon miedompi, kuin rohdoksina käytettyjen yrttien, mineraalien tai eläintenosien, kuten sapen, vaikutus. Kuitenkin päivittäisen syömisen vuoksi ravinnolla nähdään olevan hyvin suuri kerääntyvä merkitys ihmisen keholliselle, tunteelliselle ja henkiselle terveydelle. Ravintoterapia on hyvin merkittävä osa sairauksien hoitoa, etenkin kroonisissa tiloissa. Kiinalaisen lääketieteen asiantuntijat ovatkin perehtyneet myös ravinnon käyttämiseen joko omana hoitomuotonaan tai muiden hoitojen tukena.

Kiinalainen ravintoterapia perustuu ajatukseen ihmisten, eläinten, kasvien ja mineraalien olemuksesta ja suhteesta luonnossa oleviin voimiin. Taolaisen ihmiskäsityksen mukaan ihminen muotoutuu ja on samojen prinsiippien vaikutuspiirissä, kuin muutkin maailmankaikkeudessa ilmenevät asiat. Tästä yhteydestä johtuen ravitsemus nähdään olennaiseksi osaksi ihmisen henkisen ja fyysisen olemuksen ylläpitoa. Perusravitsemuksen lisäksi ravinto nähtiin keinona ravita ja täydentää ehtymisen, sairauden tai perinnöllisen heikkouden takia vajavuudessa olevia heikkoja kohtia. Näin ravinto oli ennalta ehkäisyn kulmakivi esimerkiksi perinnöllisissä sairauksissa, jotka kiinalainen lääketiede näkee johtuvan suvussa kulkevasta heikosta perinnöllisestä energiasta tai essenssistä (jīng 精).

Ravinnon olemus

Ruoka-aineet jaotellaan kylmiin, viileisiin, neutraaleihin, lämpimiin ja kuumiin. Tämä jaottelu ei tarkoita ravinnon fyysistä lämpötilaa, vaan ns. energeettistä lämpötilaa. Ruuan lämpötila onkin liitoksissa yīnin ja yángin käsitteisiin. Ruuan energeettiseen lämpötilaan kuitenkin vaikuttaa myös fyysinen lämpötila ja esimerkiksi jääkaappikylmänä sama ruokatuote on viileämpi kun kuumennettuna. Kiinalaisen ajattelun mukaan ruokien lämpötilaan on syytä kiinnittää huomiota haluttaessa tasapainottaa ilmaston kylmyyden tai kuumuuden vaikutuksia ihmiseen.

Makunsa puolesta ruoat voidaan edelleen jakaa suolaisiin, happamiin, karvaisiin, makeisiin ja pistäviin/aromaattisiin. Maut ovat liitoksissa viiteen vaiheeseen tai elementtiin. Jokaisen elementin tulisi saada ravintoa. Makujen väliset suhteet vaihtelevat terveyden, iän, vuodenajan ja elämäntilanteen mukaan.

Tarkempana jaotteluna käytetään ruokien energian kulkeutumista ja vaikutusta ihmisessä. Eri ruoka-aineiden nähdään kulkevan eri kanavissa vaikuttaen näin eri kanavien ja elinten toimintaan. Tämä on sairauksien hoidossa käytetyn ravintoterapian ydin. Kiinalaisen lääketieteen mukainen diagnoosi kertoo kehon eri energioiden ja kanavien tilat ja suhteet. Tälle pohjalle voidaan rakentaa ruokavalio, jonka tarkoitus on hoitaa kyseisiä vaivoja.

Yleisohjeet hyvään ravitsemukseen

Kiinalaisen lääketieteen mukaan ei ole olemassa hyviä tai pahoja ruokia. Kaikilla ruokatuotteilla on omat vaikutuksensa ja niiden käyttö on suositeltavaa tietyissä tilanteissa. Perusterve ihminen voi käyttää ravinnokseen eri ruoka-aineita hyvinkin vapaasti. Tasapainon järkyttyä väärän ravinnon, ympäristörasituksen ja tunne-elämään liittyvien asioiden myötä, tulee ravinnon vaikutus selkeämmin esiin. Jos esimerkiksi ihminen on hyvin limainen ja jatkuvasti flunssassa, niin kosteutta tuottavia maitotuotteita, sokeria ja vehnää olisi hyvä välttää, jotta limaisuus ei lisäänny. Jos ihmisen limakalvot ja iho puolestaan kuivuvat voimakkaasti esimerkiksi kuivan huoneilman myötä, voi tilaa hoitaa käyttämällä pieniä määriä kosteutta tuottavia ravinteita, kuten jugurttia, maitoa, ruokosokeria ja lakritsia.

Pääpiirteittään voidaan sanoa, että olisi aterioinnin pitäisi olla säännöllistä. On terveellistä syödä hyvä aamiainen ja tukeva lounas. Aamupäivällä mahalaukun yáng on voimakkaampi ja keho pystyy muuntamaan ravinteet helpommin keholle sopivaksi. Iltapäivällä kehon yáng vähenee ja myös ruuan pitäisi olla helpommin sulavaa ja kevyempää. Illallinen olisi hyvä olla vain kevyt keitto ja myöhään illalla ei pitäisi juuri syödä. Kesän helteillä, kun nukkumaan mennään luonnostaan myöhemmin, voidaan iltapalaksi syödä esimerkiksi hieman viilentäviä marjoja, hedelmiä tai vesimelonia. Tukevien aterioiden syömistä myöhään illalla tulisi välttää.

Ravinnon ja ruuan valmistuksen ja syömisen pitäisi myös seurata vuodenaikoja. Kesällä olisi hyvä syödä enemmän viilentäviä ja talvella enemmän lämmittäviä ruokia. Talvella raakoja vihanneksia tulisi välttää niiden viilentävän vaikutuksen vuoksi. Kesällä suositellaan käyttämään viilentäviä mausteita, kuten minttua ja korianteria. Talvella puolestaan olisi hyvä käyttää lämmittäviä mausteita, kuten inkivääriä ja valkosipulia.

Ravinnon käyttö sairauksien parantamiseen

Ruokaa voidaan käyttää sairauksia parantamaan kiinalaisen lääketieteen mukaisen diagnoosin avulla. Kiinalainen ravintoterapia eroaa tässä länsimaisesta ravintoterapiasta. Länsimainen ravintoterapeutti haastattelee asiakasta ja määrittelee ehdotukset syömistottumusten muuttamiselle perustaen näkemyksen käytetyssä ravinnossa oleviin puuttuviin ja liiallisesti saataviin ravinteisiin. Kiinalaisen lääketieteen ravinto-ohjeistus tehdään puolestaan samanlaisen potilaan "energeettistä tilaa" kartoittavan diagnoosin perusteella, kuin esimerkiksi akupunktiossa. Potilasta haastatellaan ja tarkkaillaan. Kielen perusteella tehdään ns. kielidiagnoosi ja myös pulssia käytetään diagnoosin tekemiseen. Jos terapeutti on haastatellut potilaan esimerkiksi akupunktiota varten, voidaan ravinto-ohjeistusta antaa suoraan tämän diagnoosin pohjalta, koska kiinalainen ravintoterapia perustuu samaan näkemykseen ihmisen olemuksesta ja tilasta.

Kun ihmisen kanavien ja elinten tila on selvitetty ruokavaliolliset ohjeet rakennetaan sen perusteella, mitä kanavia, elementtejä ja elimiä halutaan vahvistaa. Ravintoaineet valitaan sen mukaan, millainen vaikutus halutaan kanaviin saada. Esimerkiksi voidaan pyrkiä viilentämään mahalaukun kanavan ja elimen kuumuutta (esim. vatsahaavassa) ja samaan aikaan laskemaan energiaa alaspäin, jotta samalla saataisiin poistettua kuumuuden noususta johtuva päänsärky.

Terapian kesto

Ruokavaliolla hoidettaessa ruokavalio on usein kuukausia tai jopa vuosia kestävä. Ravintoterapeutilla käyntien määrä kuitenkin riippuu paljon tavoitteista, mutta pääasiassa käyntejä on hyvin harvoin. Pyrittäessä ehkäisemään esimerkiksi sydän-ja verisuonitauteja, syöpää* tai perinnöllisten sairauksien ilmenemistä kiinalaisen lääketieteen ravintoterapiassa käydään yleensä kertaluontoisesti. Tällöin terapeutti kartoittaa riskitekijät, potilaan konstituution ja kehollisen tilan kehittymisvaiheineen. Tämän pohjalta luodaan yleisluonteinen pohja terveelliselle ruokavaliolle ottaen huomioon yksilölliset heikkoudet, rasitteet (esim. työ) ja ruumiintoimintojen vaihteulut, jotka vaikuttavat esimerkiksi imeytymiseen ja eri elintoimintojen suhteisiin. Esimerkiksi vuorotyötä tekevän ihmisen ruokavalio poikkeaa normaalia päivätöitä tekevän ruokavaliosta samoin kuin ulkona ruumiillista työtä tekevän ruokavalio poikkeaa sisätiloissa lähes liikkumattomana olevan ihmisen ruokavaliosta.

Kroonisissa sairauksissa käyntejä voi olla esimerkiksi 2-4 kertaa vuodessa, jolla seurataan tilanteen muutosta. Hoidon alussa voidaan sopia käynti esimerkiksi kuukauden päähän, jolloin saadaan varmistettua suositeltujen tuotteiden sopiminen ennalta tuntemattomien allergioiden tai makumieltymysten suhteen. Kroonistuneissa sairauksissa usein myös ruuansulatus ja suoliston toiminta ovat häiriintyneet, jolloin esimerkiksi akupunktiota voidaan käyttää hoidon alkuvaiheessa ruokavalion kanssa.