Kiinalaisen lääketieteen yrttilääkintä

Yrttejä 1600-luvun běncǎojīng-painoksessa.

Kiinalaisen yrttilääkinnän (zhōngyào xué 中藥學), samoin kuin kiinalaisen ravinto-opinkin isänä pidetään usein myyttistä keisaria Shénnóngia 神農. Tämän maanviljelyn jumalaksi kohotetun myyttisen hahmon sanotaan eläneen noin 2800 eaa. Hänen nimeään kantaa Kiinan varhaisimmaksi mielletty yrttilääkinnän teos nimeltä Shénnóng běncǎo jīng 神農本草經. Teos tosin on todennäköisesti koottu suullisesta perinteestä vasta 300-200 eaa. Shénnóng běncǎo jīng on kirjoitettu farmokopeamaiseen muotoon ja siinä esiintyviä lääkeaineita esitellään vaikutuksineen ja kasvuympäristöineen.

Mǎwángduīn hautalöydöksestä paljastunut 52 sairauden hoito-ohjeet (Wǔshíèr bìngfāng 五十二病方) on kirjoitettu noin 100 vuotta ennen Shénnóng běncǎo jīngin kokoamista. Siinä esitetyt ohjeet, kuten myös toisen haudasta löytyneen teoksen – Elämää ylläpitävät ohjeet (Yǎngshēng fāng 養生方), kuvaavat laajemmin esimerkiksi mieskuntoa ja lisääntymiskykyä vahvistavia rohdoksia sekä kipua helpottavia hoitomuotoja. Teosten tyyli poikkeaa Shénnóng běncǎo jīngistä niin paljon, että on syytä olettaa tuolloin vaikuttaneen useita toisistaan poikkeavia lääkinnän suuntauksia. Han-kauden (206 eaa. – 220 jaa.) alussa kirjoitetut laajat yrttilääkintää käsittelevät teokset kielivät pitkälle kehittyneestä lääkintäperinteestä, joka sisälsi yksityiskohtaisia ohjeistuksia laajaan kirjoon erilaisia sairauksia.

Nykyään kiinalainen yrttilääkintä muodostaa Kiinassa ehkä kaikkein merkittävimmän osan kiinalaista lääketiedettä. Kiinalaisten yrttien saatavuus suuressa osassa Eurooppaa on heikkoa ja yrtteihin liittyvää koulutusta on vähän tarjolla. Sivuston yrttikuvausten on tarkoitus toimia esimerkkinä perinteisestä määritellä yrttien ominaisuuksia sekä niiden vaikutusta kanaviin, elimiin, elementteihin ja sairauksiin.

Kiinalaisen lääketieteen hoitomuodoista yrttilääkintä on kaikkein lähinnä länsimaista lääketiedettä. Kuitenkin siinä, missä länsimaalainen lääketiede pyrkii löytämään lääkkeeksi yksittäisiä vaikuttavia aineita ja selittämään solutasolla aineiden vaikutuksen, kiinalaisessa lääketieteessä käytetään useista aineista koostuvia valmisteita. Kiinalaisen lääketieteen rohdosvalmisteissa tavoitellaan sellaista yrttien sekoitusta, joka hoitaa mahdollisimman monia oireita kerralla ottaen samalla huomioon yrttien aiheuttaman rasituksen. Jos hoito esimerkiksi vaatii vatsaa kuormittavia yrttejä, niin mukaan pyritään lisäämään ruuansulatusta tukevia yrttejä. Hyvin suunniteltu hoidon ei pitäisi aiheuttaa vaikeita sivuvaikutuksia. Samalla tavalla kuin modernin lääketieteenkin kohdalla, hoidettaessa erityisen vakavia sairauksia, voidaan joutua punnitsemaan mahdollisten sivuvaikutusten ja hyötyjen välistä suhdetta. Voimakkaimmat rohdokset saattavat myös olla toksisia vahvemmilla annostuksilla, jolloin hoidon aikana seurataan mm. mahdollisia muutoksia veriarvoissa. Tämän tyyppinen yrttilääke on mm. reumaan ja tietyn tyyppisiin syöpiin käytetty léigōngténg 雷公藤 (Tripterygii Wilfordii).

 

Lääkkeiden valmistusta maaperästä löytyvistä mineraaleista.

Kiinalaista yrttilääkintää tarkasteltaessa on välttämätöntä tietää, että vaikka suomenkielessä puhutaan yleisesti kiinalaisesta yrttilääkinnästä, niin kiinalaisten käyttämä termi yào 藥 tarkoittaa yksinkertaisesti lääkettä. Suurin osa lääkkeistä on perinteisesti ollut kasviperäisiä, mutta mukana on alusta lähtien ollut paljon eläinperäisiä tuotteita, kuten sappea, sarvia, hyönteisiä, matoja, sekä mineraaleja, kuten magnetiittia (Fe₃O₄) ja sinooperia (elohopeasulfidi HgS). Osa historiallisista lääkkeistä on nykyihmiselle hyvinkin erikoisen kuuloisia, kuten pääskynpesästä tehty keitos tai liito-oravan papanat. Osalla lääkkeistä on puhtaasti symbolista arvoa ja ne perustuvat puhtaasti placebo-vaikutukseen. Suurin osa lääkeaineista sisältää kuitenkin voimakkaasti vaikuttavia kemiallisia yhdisteitä, joilla on joidenkin sairauksien suhteen merkittävä lääkinnällinen vaikutus.

Suurimman eron kiinalaisen lääketieteen lääkinnän ja länsimaisen lääketieteen välille muodostaa lääkkeen valinta, sillä kiinalaisen lääketieteen lääkintä perustuu puhtaasti kiinalaisen lääketieteen diagnoosiin. Lännessä on totuttu, että lääkitys on mahdollisimman vähäaineinen ja pitkälti sama kaikille tiettyä sairautta sairastavilla. Kiinalaisen yrttilääkinnän mukaan sekoitus kuitenkin koostetaan kaikille tilanteen mukaan. Esimerkiksi kirjassa The Treatment of Modern Western Medical Diseases With Chinese Medicine MS-tauti jaetaan kuuteen pääkategoriaan. Jokaisessa tyypissä lähtökohtainen lääkesekoitus on erilainen. Näihin hoitokaavoihin tehdään lisäksi muutoksia kunkin potilaan oireiden pohjalta.

Kiinalaisessa lääketieteessä yrtit jaotellaan kylmiin, viileisiin, neutraaleihin, lämpimiin ja kuumiin. Lämpötila on liitoksissa yīnin ja yángin käsitteisiin ja tarkoittaa ns. energeettistä lämpötilaa. Makunsa puolesta yrtit jaetaan edelleen suolaisiin, happamiin, karvaisiin, makeisiin ja pistäviin tai aromaattisiin. Maut ovat liitoksissa viiteen vaiheeseen tai elementtiin. Lisäksi usein käytetään ajatusta qìtä nostavasta tai laskevasta vaikutuksesta. Tarkkana jaotteluna käytetään yrtin energian kulkeutumista ja vaikutusta meridiaaneina tunnettuihin qìn kulkureitteihin. Esimerkiksi voikukan sanotaan vaikuttavan pääasiassa maksan ja mahalaukun kanaviin. Tämä tarkoittaa käytännössä, että voikukan voidaan olettaa vaikuttavan elintoimintoihin ja oireisiin, jotka liitetään näiden kanavien toimintahäiriöihin. Suuri osa rohdossekoituksista ovat peräisin jo varhaisesta kirjallisuudesta ja niiden nimeen vannotaan yhä edelleen. Osan vaikutus on nähty tieteellisen tarkastelun valossa mitättömiksi, mutta isolle osalle väitettyjä vaikutuksia on löytynyt tieteellisiä selityksiä.

Kiinalaisessa lääketieteessä yrtit ja ravinto kulkevat käsikädessä. Ruoka on ikään kuin mietoja yrttejä, joiden vaikutus hiljalleen muuttaa elementtien välistä tasapainoa. Ravinnon luonnetta tarkastellaan samalla tavalla kuin yrttienkin. Monet tuotteet, kuten inkivääri ja useat muut mausteet, kuuluvat yhtäaikaa yrttien sekä ravinnon kategoriaan. Kiinalaisen ravintoterapian merkittävin ero länsimaiseen ravintokäsitykseen liittyy ruokavalion oikeanlaiseen muuttamiseen esim. terveydentilan, sään, vuodenajan, iän ja työn myötä. Yleispätevän ravintoympyrän sijaan ravinnolla pyritään tukemaan kunkin yksilön henkilökohtaista tasapainoa. Yrttejä käytetään usein lyhyinä kuureina tasapainon järkyttyä. Kiinalainen ravintoterapia näkee ruuan ravitsemuksen lisäksi ennaltaehkäisevänä, vahvistavana ja harmonisoivana terveyden tukipilarina.