Japanilainen ja korealainen akupunktio

Kampō (tai Kanpō): Japanilainen lääketiede ja akupunktio

Japaniin akupunktio on tullut Kiinasta 500-luvulla munkkien välityksellä. Japani myös lähetti Táng-dynastian aikana oppilaita Kiinaan opiskelemaan. Japanissa kiinalainen lääketiede kehittyi sulauttaen mukaan myös Japanin omaa kansanparannus perinnettä. Myöhemmin 1500 ja 1600-luvuilla Kiinasta saapui toinen aalto, joka toi mukanaan Nánjīng-teokseen liittyviä painotuksia. Vuosina 1610-1694 elänyt Waichi Sugiyama, isorokon sokaisema samurai, kehitti Japanissa ollutta kiinalaista lääketiedettä eteenpäin ja osaltaan muodosti pohjan esimerkiksi nykyiselle shiatsu hieronnalle. Hän aloitti myös Japanilaisen abdomenin alueelta tehtävän diagnostiikan kehittelyn Nánjīng-teoksen pohjalta. Usein japanilaisen lääketieteen tai kanpōn isänä pidetään kuitenkin Todo Yoshimasua (1702-1773). Hän kehitti Waichin vatsa-diagnostiikan pohjalta fukushin-diagnostiikkana tunnetun Japanilaiselle lääketieteelle ominaisen diagnostiikka muodon. Hän myös kehitteli yrttilääkintää toimimaan fukushin-diagnostiikan pohjalta. Todo Yoshimasu hylkäsi useita kiinalaisen lääketieteen diagnostiikan ja tautiopin kulmakivistä ja aloitti näin uudenlaisen japanilaisen lääketieteen kehityksen.

Japanilainen lääketiede kehitti myös moxibustiota kiinalaisen lääketieteen menetelmistä, sekä kehitti shiatsu hieronnan kiinalaisten ànmó ja tuīná hierontojen perusteella.

Japanilaisen lääketieteen hoitomuodot:

  • Akupunktio pinnallisin pistoin ja hyvin pienillä neuloilla
  • Intradermaalit neulat
  • Moxibustio
  • Shiatsu
  • Akupainanta käsin ja erilaisin välinein
  • Yrttilaastarit
  • Yrttilääkintä

Korealainen akupunktio

Korealainen lääketiede on sekoitus kiinalaista lääketiedettä ja Korean omaa kansanlääkintää. Siinä painottuu enemmän elementtien väliset suhteet ja etenkin teoria säätelevästä kehästä, kuin nykyisessä viiden elementin akupunktiossa. Neulat ovat samalla tavalla pienempiä, kuin japanilaisessa akupunktiossa. Neuloja myös käytetään hyvin vähän aivan kuten vanhemmassa klassikkoihin perustuvassa kiinalaisessa lääketieteessä.

Korealainen Saam/Saahm akupunktio

Korealaisen Saam akupunkion sanotaan olevan 1600-luvulla eläneen mystikko Saamin jälkeensä jättämä akupunktio suuntaus, joka perustui viiden elementin teoriaan ja Huángdì Nèijīng-teokseen. Vaikka korealaiset kuvaavat suuntaustaan usein omaperäiseksi ja erilaiseksi, sen opit ovat pitkälti klassisen kiinalaisen lääketieteen mukaisia. Hoidoissa käytetään 1-4 neulaa ja hoidot perustuvat viiden elementin teoriaan.

Korealainen Taegeuk-akupunktio

Taegeuk-akupunktio on akupunktio suuntaus, joka painottaa neljää erilaista kehotyyppiä ja niiden hoitamiseen liittyviä eroja. Suuntaus ei tee perinteistä diagnoosia eri sairaustyypeistä, vaan lajittelee ne neljään kategoriaan ja keskittyy hoitamaan neljää perustavaa epätasapainoa. Hoidoissa painotetaan usein sydämen kanavaa.

Korealainen ”yrtti-akupunktio”

Korealaisessa yrtti-akupunktiossa käytetään yrttejä tai esimerkiksi mehiläisen myrkkyä injektiona akupisteisiin.

Korealainen käsiakupunktio

Korealainen käsiakupunktio on 1970-luvulla tohtori Woo Tae Yoo:n luoma mikrosysteemien akupunktion muoto. Korealaisessa käsiakupunktiossa pääkanavien nähdään heijastuvan käsiin ja viiden Zàng-elimen nähdään heijastuvan sormiin. Hoidoissa käytetään moxaa, neuloja, sähköakupunktiota tai hierontaa vain käsien ja ranteiden alueelle.