Akupunktio ja moxibustio
Akupunktio on monikäyttöisin ja lännessä tunnetuin hoitomenetelmä kiinalaisessa lääketieteessä. Perinteisesti kiinankielisen akupunktiotermin (zhēnjǐu 針灸) alle kuuluu myös moxibustio. Akupunktiossa pyritään pistämällä akupunktioneulallaakupisteisiin vaikuttamaan meridiaaneiksi tai kanaviksi kutsuttuihin qìn kulkuväyliin ja tasapainottamaan näin hoidettavan tilaa. Moxibustion vaikutus keskittyy enemmän lämmittämään, vahvistamaan yangia (aktiivisuutta) ja avaamaan etenkin kylmästä johtuvia salpautumia. Kun kiinalaisissa lähteissä puhutaan akupunktiosta, tarkoitetaan yleensä aina akupunktiota ja moxibustiota.
Useat varhaiset tekstit pitävät akupunktiota ja moxibustiota hyvin suuressa arvossa. Esimerkiksi merkittävin kiinalaisen lääketieteen klassikoista, Keltaisen keisarin sisäinen kaanon (Huángdì Nèijīng 黃帝內經), kuvaa pääasiassa vain akupunktiota. Hoitomuotona sen käytön on nähty olevan mahdollinen kaikissa tilanteissa, silloinkin kun ruuansulatus ei enää voinnut käsitellä yrttejä. Akupunktio on ollut myös hyvin käytännöllinen hoitomuoto, sillä se on vapauttanut lääkärin tarpeesta kuljettaa suurta määrää yrttejä ja hoitovälineitä.
Akupunktion muodot
Varhaiselle kiinalaisen lääketieteen kirjallisuudelle on ominaista uskollisuus klassikoille ja niissä esitellyille teorioille. Vielä nykyäänkin teorioita perustellaan usein varhaisissa lähteissä esitetyillä aksioomilla. Pitkälti perimyslinjoina kulkenut hoitoperinne piti kuitenkin käytännössä sisällään hyvin eri tasoisia ja erilaisia hoitomuotoja. Akupunktio-nimitystä käytetään yhä nykyäänkin hyvin laajasta kirjosta erilaisia hoitomuotoja. Osalla näistä hoitomuodoista on enää hyvin vähän yhteistä varhaisen kiinalaisen lääketieteen kanssa.
Nykyään kiinalainen lääketiede voidaan jakaa karkeasti perinteiseen ja lääketieteelliseen kiinalaiseen lääketieteeseen. Akupunktio, joka on vain yksi kiinalaisen lääketieteen hoitomuodoista, voidaan kuitenkin jaotella paljon hajanaisempiin kenttiin.
Sivustolla esitelty jako erilaisiin akupunktion muotoihin perustuu pääasiassa käytettyihin tekniikoihin sekä näkemyksiin tekniikoiden takana. Jako on hyvin yleistävä, eikä sitä todellisuudessa voida oikeastaan tehdä, sillä tyylisuunnat sekoittuvat keskenään ja akupunktion tekijät lainailevat tekniikoita ja näkemyksiä eri tyylisuunnilta.