Tyrni

Tyrni tunnetaan kiinalaisessa lääketieteessä nimellä shājí 沙棘 tai cùliǔguǒ 醋柳果. Jälkimmäisen nimen alla myydään yleensä kuivattuja tyrninmarjoja. Kiinassa kasvavat tyrnilajikkeet viihtyvät pääasiassa korkealla meren pinnasta ja niitä on käytetty ravintona ja lääkinnällisenä ruokana pitkään. Lääkinnällisessä käytössä tyrnistä käytetään lehtiä, oksia, öljyä sekä marjoja. Varhaisin kirjallinen maininta lääketieteellisissä klassikoista löytyy 700-luvulla kirjoitetusta teoksesta Sìbù yīdiǎn 四部醫典, joka on hyvin tunnettu tiibetiläisen lääketieteen teos. Nykyään tyrnin merkitys on vain kasvanut, sillä sitä viljellään ihmisten terveydenhoidon lisäksi myös ympäristön hoidollisista syistä.

Kiinalaisen lääketieteen perinne uskoo, että vuoristoalueella tyrniä syövät ihmiset pysyvät muita terveempinä. Tätä saattaa selittää osaltaan tyrnin sisältämät korkeat ravintoarvot. Tyrni sisältää mm. vitamiineja (A, C, E), omega-3, -6, -7- ja -9-rasvahappoja sekä karotenoideja ja muita antioksidantteja.

Kiinalainen lääketiede määrittelee tyrnin vaikutuksen keskittyvän keuhkojen, mahalaukun, ohutsuolen ja maksan kanaviin. Tyrni on maultaan hapan ja kitkerä. Pakastettuna, kypsennettynä tai kuivattuna happamuus vähenee ja maku on makeampi. Tyrni on luonteeltaan supistava ja lämmin. Kiinalainen lääketiede kuvaa tyrniä verta liikuttavana, salpautumia poistavana, hengityselimistöä, pernaa ja mahalaukkua vahvistavana sekä yleiskuntoa ylläpitävänä.

Perinteisessä kiinalaisessa lääkinnässä tyrni nähdään tärkeänä limakalvojen, ruuansulatuksen ja verenkiertoelimistön hoitajana. Tyrnillä on hoidettu erilaisia, usein kroonistuneita suolistovaivoja, vatsanturvotusta, ummetusta, ripulia ja kehon nestetasapainoa. Tyrnillä on nähty olevan vaikutusta ympäri kehoa ilmenevissä kolotuksissa ja nivelvaivoissa. Tyrnin nähdään hoitavan myös hengitystiehyitä, minkä vuoksi sitä on usein suositeltu hoitamaan limaisuutta, hengitysvaikeuksia, flunssaa ja astmaattista hengitystä sekä limakalvojen haavaumia.

Tyypillisesti tyrnin marjoja ja öljyä on käytetty sisäisesti. Annostukset ovat vaihdelleet vaivasta riippuen. Kuivattuja marjoa on usein suositeltu pidempään käyttöön vain muutamia grammoja. Marjoista tehdyn mehun annostus on vaihdellut muutamista ruokalusikallisista lasilliseen mehua päivässä.

Tyrnin lehtiä on myös käytetty qitä vahvistavana teenä, mutta lehtien käytöllä ei ole nähty muista kasvinosista poikkeavia terveysvaikutuksia. Sen on kuitenkin katsottu sopivan hyvin jatkuvaan käyttöön ja olevan hyvä vaihtoehto päivittäiselle teen juomiselle. Nykytutkimuksissa lehdistä on löydetty joitakin syöpämuotoja ja reumaa hoitavia yhdisteitä sekä mahdollisesti apua painonhallintaan (Wani et al., 2016).

Tyrniöljyä on perinteisesti käytetty myös ulkoisena ihon hoidossa. Tyrnin lehdistä ja oksista on perinteisesti tehty keitettä tai mursketta, jota on käytetty ihottumien, haavojen ja palovammojen hoitoon. Nykyään myynnissä on myös oksista tehtyä öljyä, jota käytetään pääasiassa ulkoisesti juuri ihon hoidossa. Sisäiseen käyttöön soveltuva öljy puolestaan tehdään yleensä marjojen kuorista ja siemenistä, kun mehu on ensin puristettu ulos. Korkealaatuisimpana pidetään siemenistä tehtyä öljyä, mutta se hyvin kallista, eikä sillä käytännössä ole nähty mitään erityistä terveysvaikutusta verrattuna marjoista tehtyyn öljyyn.

Tyrnin terveysvaikutukset ja moderni tutkimus

Perinteisen käytön lisäksi tyrni on herättänyt myös uutta kiinnostusta superruokainnostuksen myötä. Tyrnin vaikutuksia on myös tutkittu lääketieteellisesti. Useat kiinalaisen lääketieteen tyrnille kuvaamista terveysvaikutuksista onkin pystytty varmentamaan ja selittämään modernin tutkimuksen avulla. Suuri osa vaikutuksista selittyy sen sisältämillä rasvahapoilla. Hedelmäliha ja kuori sisältävät runsaasti mm. palmitoleiinihappoa, jolla voi olla vaikutusta mm. ihon kuntoon, tulehtuneiden haavojen paranemiseen, diabetekseen ja maksantoiminnan häiriöihin sekä vaginan seinämien ja limakalvon kuntoon menopaussin jälkeen (Marsiñach ja Cuenca, 2019; Wani et al. 2016). Tyrnillä on myös vaikutusta veren glukoosipitoisuuteen, joka ainakin osittain selittyy tyrnin sisältämällä oleiinihapolla ja flavonoideilla (Marsiñach ja Cuenca, 2019;Li et al. 2019). Tyrni saattaakin siis olla hyödyllinen haluttaessa laskea veren sokeriarvoja ruokavalion avulla. Tyrni on myös tunnettu sen verenpainetta laskevasta, kolesteroliarvoja parantavasta ja yleisemmin sydän- ja verisuonitauteja ehkäisevästä sekä hoitavasta vaikutuksestaan (Zhuo et al., 2019; Koyama et al. 2009; Olas, 2016; Hao et al. 2019; Gao et al, 2017; Malik et al., 2011). Tyrnistä on löydetty useita tulehdusta hillitseviä aineita (Kim et al, 2019; Rédei et al., 2018; Wani et al., 2016) ja sillä on havaittu myös mahdollisia vaikutuksia allergisiin oireisiin (Rédei et al., 2018). Rottakokeissa tyrnin on havaittu ehkäisevän kroonisen stressin haitallisia vaikutuksia (Hou et al. 2015; Wani et al., 2016) ja suojaavan mm. maksafibroosilta (Zhang et al., 2028). Osa vaikutuksista johtuu mahdollisesti tyrnin korkeasta antioksidanttipitoisuudesta (Hou et al. 2019; Shi et al. 2018).

Lisäksi tyrnin on havaittu tukevan suoliston hyvää bakteerikantaa (Hao et al. 2019; Attri ja Goel, 2018; Attri et al. 2018; Pop et al. 2017; Sireswar ja Dey 2019) ja se yhdessä korkean antioksidanttipitoisuuden ja tulehdusta hillitsevän vaikutuksen vuoksi on todennäköinen syy sille, miksi tyrni on perinteisesti koettu hyvänä suoliston hoidossa.

Tyrniin liitetyt myytit ja sen tieteellinen nimi

Tyrni esiintyy myös erilaisissa myyteissä. Mongolian alueella hevoset syövät tyrniä vapaana ollessaan ja niiden poikkeuksellisen kiiltävän turkin ajatellaan johtuvan tyrnistä. Myyttien mukaan myös Tšingis-kaanin voittamattomat sotilaat saivat kestävyytensä juuri tyrnistä.

Tiibetissä tyrniä on mainostettu kaikkien vaivojen parantajana ja sen ajateltiin antavan pitkä ikä heikoimmillekin.

Kreikan tarusto tuntee siivekkään hevosen, Pegasoksen, joka käytti pääravintonaan tyrniä. Toisessa kreikkalaisessa myytissä sairastuneet ja kuolemaan lähetetyt sotahevoset palasivat takaisin terveinä syötyään tyrniä. Kreikassa tyrniä on myös pidetty ravihevosten ravintona.

Useissa tyrniin liittyvissä myyteissä esiintyvä hevonen näkyy myös kasvin tieteellisessä nimessä Hippophaë, joka tarkoittaa kiiltävää hevosta.

Suomalainen tyrni

Kiinalaisessa lääketieteessä suomalaista tyrniä eli hopeatyrniä (Hippophae rhamnoides L.) pidetään hyvin vastaavana kiinalaisille tyrneille. Kasvuolosuhteilla ja tyrnilajikkeella on kuitenkin oma merkityksensä. Esimerkiksi omega-7-rasvahappopitoisuus voi hopeatyrnissä olla parempi kuin kiinantyrnissä (Yang ja Kallio, 2001). Kiinantyrnissä C-vitamiinipitoisuus voi puolestaan olla jopa kymmenkertainen verrattuna Euroopan ranta-alueilla kasvaviin sukulaisiinsa (Zielińska ja Nowak, 2017). Kasvit ovat ulkonäöltään samankaltaisia, mutta Suomessa tyrni jää luonnonvaraisena usein alle parin metrin korkuiseksi, joskin viljeltynä kasvi voi kasvaa suuremmaksi. Osa itäisistä lajeista on kookkaampia ja saattavat kasvaa jopa yli 15 metrin korkuisiksi. Kasvupaikka vaikuttaa voimakkaasti tyrnin korkeuteen. Eroista huolimatta suomalaisessa tyrnissä on samoja terveysvaikutuksia. Suomalainen tyrni kasvatetaan yleensä myös puhtaammassa maaperässä, joten terveystuotteiden kohdalla on parasta suosia kotimaista tyrniä.

Kiinalaisessa lääketieteessä tunnetut paikalliset tyrnilajikkeet ovat seuraavat:

1. Hippophae rhamnoides subsp. sinensis on yleisin kiinalaisessa lääketieteessä käytetty lajike. Se kasvaa Shanxin, Gansun, Qinghain ja Sichuanin alueilla. Se kasvaa tyypillisesti 800–3600m korkeudessa.
2. Hippophae rhamnoides subsp. yunnanensis on arvostetuin tyrnilajike. Arvostus saattaa johtua lajikkeen tyypillisen kasvualueen eli Yunnanin maakunnan korkeasta asemasta kiinalaisen yrttituotannon suhteen. Yunnanin lisäksi lajike kasvaa Baoxingin, Sichuanin ja Kangdingin alueella sekä Tiibetissä. Tämä lajike kasvaa tyypillisesti 2200–3700m korkeudessa.
3. Hippophae rhamnoides subsp. turkestanica kasvaa myös uiguurialueilla ja on levittäytynyt Mongolian ja Afganistanin alueille.
4. Hippophae rhamnoides subsp. gyantsensis on lajike, joka kasvaa pääasiassa Tiibetin alueella 3500–3800 metrin korkeudessa.
5. Hippophae rhamnoides subsp. mongolica kasvaa Xinjianging uiguurialueilla. Lajike kasvaa laajalti myös Mongolian ja Venäjän puolella.

Haittavaikutukset

Vaikka tyrnillä ei tunneta suoranaisia haittavaikutuksia (Usha et al., 2014), sen happamuus saattaa aiheuttaa närästystä. Mikäli tyrniä haluaa kokeilla mm. syöpähoitojen tai muiden lääketieteellisten hoitojen tukena, on asiasta syytä keskustella ensin hoitavan lääkärin kanssa. Joissain syöpämuodoissa suuret antioksidanttipitoisuudet voivat aiheuttaa riskejä ja lisäksi tyrnillä saattaa olla lääkkeiden kanssa yhteisvaikutuksia (Usha et al., 2014).

Viitatut tutkimukset:

Attri, S. ja Goel, G. (2018) Influence of polyphenol rich seabuckthorn berries juice on release of polyphenols and colonic microbiota on exposure to simulated human digestion model. Food Research International. 2018:111:314-323.
Attri, S., Sharma, K., Raigond, P. ja Goel, G. (2018) Colonic fermentation of polyphenolics from Sea buckthorn (Hippophae rhamnoides) berries: Assessment of effects on microbial diversity by Principal Component Analysis. Food Research International. 2018:105:324-332.
Gao, L., Yao, R., Liu, Y. et al. (2017) Isorhamnetin protects against cardiac hypertrophy through blocking PI3K-AKT pathway. Molecular and Cellular Biochemistry. 2017;429(1-2):167-177.
Hao, W., He, Z., Zhu, H. et al. (2019) Sea buckthorn seed oil reduces blood cholesterol and modulates gut microbiota. Food & Function. 2019.
Hou, D., Gu, F, Liang, Z. et al. (2015) Sea buckthorn (Hippophae rhamnoides L.) oil protects against chronic stress-induced inhibitory function of natural killer cells in rats. International Journal of Immunopathology and Pharmacololy. 2016;29(1):76-83.
Hou, Z., Zhao, L., Wang, Y., ja Liao, X. (2019) Purification and Characterization of Superoxide Dismutases from Sea Buckthorn and Chestnut Rose. Journal of Food Science. 2019:84(4):746-753.
Kim. S., Jin CY., Kim C. et al. (2019) Isorhamnetin alleviates lipopolysaccharide-induced inflammatory responses in BV2 microglia by inactivating NF-κB, blocking the TLR4 pathway and reducing ROS generation. International Journal of Molecular Medicine. 2019:43(2):682-692.
Koyama T., Taka A. ja Togashi H. (2009) Effects of a herbal medicine, Hippophae rhamnoides, on cardiovascular functions and coronary microvessels in the spontaneously hypertensive stroke-prone rat. Clinical Hemorheology and Microcirculation 2009:41:17–26
Li, R., Wang, Q., Zhao, M. et al. (2019) Flavonoid glycosides from seeds of Hippophae rhamnoides subsp. Sinensis with α-glucosidase inhibition activity. Fitoterapia. 2019:137:104248.
Malik, S., Goyal, S., Ojha, S. et al. (2011) Seabuckthorn attenuates cardiac dysfunction and oxidative stress in isoproterenol-induced cardiotoxicity in rats. International Journal of Toxicology. 2011:30(6):671-80.
Marsiñach, M., Cuenca A. (2019) The impact of sea buckthorn oil fatty acids on human health. Lipids in Health and Disease. 2019:18(1):145.
Olas, B. (2016) Sea buckthorn as a source of important bioactive compounds in cardiovascular diseases. Food and Chemical Toxicology. 2016:97:199-204.
Pop O., Dulf F., Cuibus L. et al. (2017) Characterization of a Sea Buckthorn Extract and Its Effect on Free and Encapsulated Lactobacillus casei. International Journale of Molecular Sciences. 2017:24;18(12).
Rédei D., Kúsz N., Jedlinszki, N. et al. (2018) Bioactivity-Guided Investigation of the Anti-Inflammatory Activity of Hippophae rhamnoides Fruits. Planta Medica. 2018:84(1):26-33.
Shi, L., Zheng, L., Zhao, C. et al. (2018) Chemical composition and antioxidant capacity of extracts from the whole berry, pulp and seed of Hippophae¨ rhamnoides ssp. yunnanensis. Natural Prododuct Research. 2018:16:1-5.
Sireswar, S. ja Dey, G. (2019) Matrix-wise evaluation of in vivo and in vitro efficiencies of L. rhamnosus GG-fortified beverages. Food Research International. 2019:119:908-919.
Usha, T., Middha, S., Goyal, A. et al. (2014) Molecular docking studies of anti-cancerous candidates in Hippophae rhamnoides and Hippophae salicifolia. Journal of Biomedical Research. 2014:28(5): 406–415.
Wani, T. A. et al. (2016). Bioactive profile, health benefits and safety evaluation of sea buckthorn (Hippophae rhamnoides L.): A review. Cogent Food & Agriculture. 2016:2(1), 1128519.
Yang, B. ja Kallio, H. (2001) Fatty acid composition of lipids in sea buckthorn (Hippophaë rhamnoides L.) berries of different origins. Journal of Agriccultural and Food Chemistryty. 2001;49(4):1939–1947.
Zhang G., Liu Y. ja Liu, P. (2018) Active Components from Sea Buckthorn ( Hippophae rhamnoides L.) Regulate Hepatic Stellate Cell Activation and Liver Fibrogenesis. Journal of Agricultural and Food Chemistry. 2018;21:66(46):12257-12264.
Zhuo, X., Tian, Y., Wei, Y. et al. (2019) Flavone of Hippophae (H-flavone) lowers atherosclerotic risk factors via upregulation of the adipokine C1q/tumor necrosis factor-related protein 6 (CTRP6) in macrophages. Bioscience, Biotechnology, and Biochemistry. 2019:28(1-8)
Zielińska, A. ja Nowak, I. (2017) Abundance of active ingredients in sea-buckthorn oil. Lipids in Health and Disease. 2017:19;16(1):95.