Kurssi sisältää perusteet aromaterapian käytöstä itsenäisenä hoitona sekä aromaöljyjen lisäämisestä erilaisiin manuaalisiin tekniikoihin kuten hierontaan ja meridiaanikäsittelyyn. Painopisteinä viikonloppukurssilla ovat mm. kivunhoito, keholliset jännitystilat sekä tunne-elämän haasteet.
Kurssi on suunnattu kiinalaisen lääketieteen perusteita tunteville (yleiset termit sekä meridiaaneihin liittyvät kehon alueet).
Kardemummat kuuluvat inkiväärikasveihin ja useita kardemummalajeja on Aasiassa käytetty lääke- ja ruokakäytössä. Kiinassa kasvavia lajikkeita on noin 30 ja koko
Aasiasta ja Australiasta lajeja löytyy yli 150. Intialaisessa ruokakulttuurissa ne ovat yksi käytetyimmistä mausteista.
Lääkinnällisessä käytössä kardemumma lisätään keitoksiin loppuvaiheessa tai teenä nautittaessa kardemummaa keitetään miedolla lämmöllä korkeintaan muutamia minuutteja, sillä sen haihtuvat öljyt tuhoutuvat pitkitetyssä keittämisessä, jolloin se menettää lääkinnälliset vaikutuksena.
Inkivääri on yleinen mauste, jota voidaan käyttää tehokkaasti myös lääkinnällisenä rohdoksena. Perinteisesti sitä on käytetty hoitokeinona useisiin ruuansulatuksen häiriöihin, yskään, kipuun ja tavanomaisiin aineenvaihdunnan ongelmiin.
Perinteisen kiinalaisen lääketieteen mukaan inkiväärillä on voimakas vaikutus mahalaukun, keuhkojen ja perna-haiman kanaviin. Tuoreen inkiväärin luonne on lämmin ja kuivattu inkivääri on ominaisuuksiltaan kuumempaa. Inkiväärissä on voimakkaan polttavan pistävä ja mausteinen maku. Inkiväärin sanotaan poistavan tuuli-kylmää (=flunssia), lämmittävän mahalaukkua ja pernaa, lopettavan pahoinvoinnin, hoitavan vatsakipuja, poistavan kosteutta ja liikuttavan qitä.
Veripeippi eli perilla (Perilla frutescens) on huulikukkaiskasvien heimoon kuuluva kasvi, jota käytetään Itä-Aasian alueella teenä ja mausteena. Osa perillateen käyttäjistä kokee sen vähentävän allergiaan liittyvää nuhaisuutta, limakalvojen turvotusta, silmien kutinaa ja väsynyttä oloa.
Kiinassa kasvi tunnetaan nimellä zǐsūyè 紫苏葉 ja sitä on pidetty terveyttä edistävänä ja mm. vatsavaivoja, limaisuutta ja yskää hoitavana. Sūn Sīmiǎo 孫思邈 (581 – 682) kirjoitti pääteoksessaan Tuhannen kultakolikon arvoisissa ohjeissa (Qiānjīn Yàofāng 千金要方), ruokavaliota käsittelevässä osiossaan, perillan olevan hivenen kitkerä maultaan, hivenen lämmin energialtaan, laskevan qitä ja poistavan kylmyyttä keskustasta.
Tyrni tunnetaan kiinalaisessa lääketieteessä nimellä shājí 沙棘 tai cùliǔguǒ 醋柳果. Jälkimmäisen nimen alla myydään yleensä kuivattuja tyrninmarjoja. Kiinassa kasvavat tyrnilajikkeet viihtyvät pääasiassa korkealla meren pinnasta ja niitä on käytetty ravintona ja lääkinnällisenä ruokana pitkään. Lääkinnällisessä käytössä tyrnistä käytetään lehtiä, oksia, öljyä sekä marjoja. Varhaisin kirjallinen maininta lääketieteellisissä klassikoista löytyy 700-luvulla kirjoitetusta teoksesta Sìbù yīdiǎn 四部醫典, joka on hyvin tunnettu tiibetiläisen lääketieteen teos. Nykyään tyrnin merkitys on vain kasvanut, sillä sitä viljellään ihmisten terveydenhoidon lisäksi myös ympäristön hoidollisista syistä.
Perinteisessä kiinalaisessa lääkinnässä tyrni nähdään tärkeänä limakalvojen, ruuansulatuksen ja verenkiertoelimistön hoitajana. Tyrnillä on hoidettu erilaisia, usein kroonistuneita suolistovaivoja, vatsanturvotusta, ummetusta, ripulia ja kehon nestetasapainoa. Tyrnillä on nähty olevan vaikutusta ympäri kehoa ilmenevissä kolotuksissa ja nivelvaivoissa. Tyrnin nähdään hoitavan myös hengitystiehyitä, minkä vuoksi sitä on usein suositeltu hoitamaan limaisuutta, hengitysvaikeuksia, flunssaa ja astmaattista hengitystä sekä limakalvojen haavaumia.
Lootuksen kaikkia osia käytetään kiinalaisen lääketieteen yrttilääkinnässä ja ravintoterapiassa. Kasvin jokaisella osalla nähdään olevan terveydellisiä vaikutuksia. Lootus tunnetaan Kiinassa nimillä lián 蓮 ja hé 荷. Lootuksen siemenet esimerkiksi ovat terveysvaikutustensa vuoksi arvostettua ruokaa ja niitä käytetään runsaasti etenkin jälkiruuissa sekä erilaisissa terveyttä edistävissä puuroissa.
Lootuksen sanotaan ravitsevan sydäntä ja aivoja. Sen nähdään rauhoittavan tehokkaasti stressaantunutta mieltä, mutta vaikutus mielletään enemmän selkeyttäväksi ja kognitiivisia toimintoja vahvistavaksi kuin rauhoittavan lääkkeen kaltaiseksi. Aivoja ja mieltä ravitsevan ominaisuutensa vuoksi lootuksen siemeniä onkin pidetty hyvin tärkeänä ikäihmisten mielenkirkkauden säilyttämisessä. Niiden nähdään myös vahvistavan muistia ja estävän mielen harhailua ja muistisairauksien kehittymistä.
Vesimelonin nauttiminen on eräs parhaita keinoja helpottaa kesähelteiden aiheuttamia ongelmia. Kiinalainen lääketiede tuntee vesimelonin (Citrullus lanatus) yleisesti nimillä hánguā (寒瓜) tai xīguā (西瓜). Vesimeloni saapui 900-1000 -lukujen taitteessa Kiinaan ja nykyään Kiina on suurin vesimelonien tuottaja.
Vesimeloni viilentää kuumuutta, etenkin ns. kesäkuumaa. Se vähentää janon tunnetta ja luo nesteitä. Vesimelonin nähdään myös poistavan kuumuuden höyryttämien nesteiden jälkeensä jättämää limaa ja tuskaisuutta. Etenkin kesän helteiden aiheuttama tuskaisuus ja rauhattomuus liitetään sydämeen, jonka kanavaan vesimelonin viileys kulkeutuu. Vesimelonia suositellaankin kesäisin kuumuuden poistamiseen ja kehon nesteyttämiseen…
Púgōngyīng 蒲公英 Kiinalainen lääketiede tuntee voikukan (lajikkeet: Taraxacum officinale ja T. mongolicum) nimillä Púgōngyīng 蒲公英 tai Huánghuā dìdīng 黃花地丁. Voikukan maku on makea ja hivenen karvas. Luonteeltaan se on lähteestä riippuen viileä tai kylmä. Muutamassa lähteessä sen sanotaan myös olevan neutraali. Sen pääasiallinen vaikutus kohdistuu maksan ja mahalaukun kanaviin, mutta myös jonkin verran munuaisten kanavaan. …