ammatilaiset potilasturvallisuus

Kiinalaisen lääketieteen ja akupunktion koulutuskriteerit

Mikael Ikivesi

Ensimmäiset akupunktiota koskevat kansainväliset koulutuskriteerit luotiin Maailman terveysjärjestön (WHO) toimesta, yhdessä eri maiden organisaatioiden kanssa vuonna 1996. Kriteerit julkaistiin 19991 ja ne määrittävät akupunktioon liittyvän minimikoulutuksen, jolla voidaan taata potilaille turvallinen ja tehokas hoito. Samaan aikaan kriteerien muodostamisen kanssa WHO selvitti uudelleen akupunktioon liittyvää tieteellistä näyttöä2. Tutkimuksia koskevan selvityksen perusteella julkaistiin laajahko tutkimuskatsaus3, jossa oli todettu akupunktion olevan tehokasta joihinkin yleisiin ongelmiin. Tutkimuskatsauksen kokoamisen yhteydessä tarkasteltu alustava tutkimusnäyttö oli positiivista myös useiden muiden vaivojen kohdalla, minkä vuoksi suositeltiin laajempia jatkotutkimuksia. Uutta koontia ei kuitenkaan ole tehty. WHO:sta riippumaton, mutta ajantasaisempi, laajempi ja tieteellisiltä kriteereiltään korkeatasoisempi akupunktioon liittyvä tutkimuskatsaus on The Acupuncture Evidence Project4, joka soveltaa Cochrane katsauksissa käytettyjä työkaluja tutkimusten arviointiin.

WHO:n ensimmäisiä koulutuskriteereitä suunniteltaessa otettiin huomioon pyrkimys integroida akupunktiota soveltuvin osin eri maiden terveydenhuoltoon tieteellisen tutkimuksen perusteella. Samalla tavalla myös muiden perinteisten ja täydentävien hoitojen tutkiminen ja integraatio on ollut osana WHO:n strategiaa, jonka keskeisenä tavoitteena on taata kaikille kustannustehokasta hoitoa ja edistää ihmisten hyvinvointia. Perinnehoitojen integroiminen nähtiin mahdolliseksi vain selkeiden koulutuskriteerien ja ammattien määrittämisen kautta. Sen vuoksi WHO julkaisi minimikoulutuskriteerit myös muille täydentäville hoidoille, kuten osteopatialle, kiropraktiikalle5, kiinalaiseen lääketieteeseen perustuvalle tuina-hieronnalle, thaimaalaiselle nuad thai -hieronnalle ja intialaiselle lääketieteelle eli ayurvedalle6.

Kiinalaisen lääketieteen suhteen Euroopan alueella on kuitenkin nykyään käytössä Euroopan kattojärjestön, ETCMA:n (European Traditional Chinese Medicine Association) luoma koulutuskriteeristö7, joka astui voimaan vuonna 2013. Kriteeristö kehitettiin WHO:n työn pohjalta ja muutoksilla pyrittiin siihen, että uudistettu kriteeristö vastaa paremmin eurooppalaisia koulutusstandardeja. Kriteerien uudistuksella haluttiin lisäksi yhdistää WHO:n määrittelemiin akupunktiokoulutuksen kriteereihin laajempaan kiinalaisen lääketieteen osaamista, kuten mm. ravintoon ja elämäntapoihin liittyvää tuntemusta. Akupunktioon keskittymiseen Euroopassa vaikutti myös se, että moderneja lääkkeitä on Euroopassa ollut paremmin tarjolla ja eri maiden sosiaaliturva on taannut lääkityksen saatavuutta koko kansalle, varallisuuteen katsomatta. Euroopan alueella kiinalaisessa lääketieteessä käytettyjen yrttien saatavuus on ollut hyvin rajoittunutta, joten yrtteihin keskittyviä osioita ei nähty tarpeelliseksi liittää kriteereihin kokonaisuudessaan. Päivitetyissä kriteereissä keskitytään myös syvemmin lääketieteelliseen fysiologiaan, anatomiaan ja patologiaan farmakologian sijaan.

Itä-Aasiassa koulutukset myötäilevät useimmiten WHO:n kriteeristöä. Yhdysvalloissa käytössä on puolestaan National Certification Commission for Acupuncture and Oriental Medicine (NCCAOM) -järjestön kriteeristö, josta on lisää tietoa artikkelin lopussa.

WHO:n koulutuskriteerit

WHO:n koulutuskriteeristö akupunktiosta julkaistiin vuonna 1999. Vuonna 2010 julkaistiin laajemmin kiinalaista lääketiedettä, kuten yrttilääkintää ja tuina-hierontaa koskevat kriteeristöt8.

Pelkän akupunktion suhteen koulutuksen minimilaajuus ilman terveysalanpohjakoulutusta on 2500 tuntia. Tunnit jakautuvat seuraavasti:

  • 1000 tuntia teoriaa
  • 500 tuntia käytäntöä
  • 500 tuntia ohjattua harjoittelua
  • 500 tuntia peruslääketiedettä

 

Lääkärien kohdalla koulutus minimilaajuudeksi on määritelty 1500 tuntia jakautuen seuraavasti:

  • 500 tuntia teoriaa
  • 500 tuntia käytäntöä
  • 500 tuntia ohjattua harjoittelua

Poikkeuksena julkaisussa määritellään myös vähintään 200 tunnin koulutus lääkäreille, jotka tarvitsivat akupunktiokoulutusta mm. pistääkseen potilaita tutkimuksen yhteydessä tai mikäli he käyttivät akupunktiota vain hyvin rajoitetusti. Tämän tyyppistä rajoittunutta käyttöä ovat esimerkiksi yleisten kipu- ja triggerpisteiden pistäminen tai paikallinen tenniskyynärpään hoitaminen. Myös päihdevieroituksessa usein käytetty korva-akupunktio nähtiin erikoisuutena, jota varten ei ollut tarvetta käydä koko kiinalaisen lääketieteen koulutusta.

Kiinalaisen lääketieteen ravintoa ja yrttikoulutusta käsittelevät TCM kriteerit määrittivät lyhyimmän hyväksyttävä koulutuksen laajuudeksi 2460 tuntia. Koulutuksesta 1560 tuntia on oltava kiinalaisen lääketieteen teoriaa, laboratoriotyöskentelyä ja käytäntöä. Koulutukseen on lisäksi kuuluttava vähintään 900 tuntia ohjattua klinikkaharjoittelua.

Julkaisu tarjoaa kriteeristön myös kiinalaisen lääketieteen yrttien parissa toimivien myyjien koulutuksesta. Heidän koulutuksensa tulee olla vähintään 700-1000 tuntia myyjän roolista riippuen eli siitä, myykö hän yrttejä asiakkaalle vai tekeekö hän vain tilatut sekoitukset. Yrttikoulutuksiin liittyvien kriteerien tarkoituksena on pystyä tunnistamaan yrtit, niiden laatu sekä varmistamaan sopivuus ja mahdolliset yhteisvaikutukset muiden yrttien tai lääkkeiden kanssa. Koulutus on erityisen tärkeä, mikäli yrttejä myydään muuta lääkitystä käyttäville asiakkaille.

WHO:n julkaisemissa koulutuskriteereissä kaikki tunnit ovat kontaktitunteja.

WHO:n koulutuskriteerien toteutuminen käytännössä

Puhtaasti WHO:n koulutuskriteerien mukaisia koulutuksia on järjestetty hyvin vähän EU:n alueella. Käytännössä kriteeristössä olevaa poikkeuskohtaa on sovellettu eniten. Sen mukaan lääkäreille riittää tutkimustyöhön liittyvän pistämiseen ja muuhun rajoittuneeseen käyttöön vähintään 200 tunnin akupunktiokoulutus. Tämä koulutus vastaa nykyään lääketieteellisenä akupunktiona markkinoitua koulutusta, jota on tarjolla myös Suomessa lääkäreille ja fysioterapeuteille.

Lyhennetty koulutus on myöhemmin haluttu poistaa kriteereistä, sillä puutteellisten koulutusten on nähty vaarantavan potilasturvallisuutta ja hoitotulosten jäävän huonommiksi. Lyhyt koulutus saattaa myös osaltaan selittää kiinalaisten ja länsimaisten tutkimustulosten eroja. Esimerkiksi muuten laadukkaissa migreeniä koskevissa tutkimuksissa käytettiin lääkäreitä ja fysioterapeutteja akupunktiontekijöinä, vaikka heidän koulutuksensa oli minimissään vain 140 tuntia9. Toisessa vastaavassa tutkimuksessa minimikoulutus oli 250 tuntia10. Nämä tutkimuksissa käytetyt koulutusvaatimukset jäävät kauas kansainvälisistä kriteereistä. Vaikka edellä mainittujen tutkimusten tulokset olivat hyvin kannustavia, ne eivät välttämättä antaneet todellista kuvaa siitä, mihin kunnollisen koulutuksen myötä voitaisiin päästä, sillä akupunktiossa pistevalintaan vaikuttaa voimakkaasti myös hoitajan taito eritellä oireistoja.

Laajempien kriteerien mukaista koulutusta ei ole lääkäreille ollut tarjolla suuressa osassa Eurooppaa. Myöskään useimmat kiinalaiseen lääketieteeseen erikoistuneet koulut eivät ole opettaneet WHO:n kriteeristön mukaisia koulutuksia. Suomessa yksikään akupunktiokoulutus ei ole täyttänyt WHO:n kriteereissä vaadittua tuntimäärää kontaktiopetuksena. Myös ohjatun kliinisen harjoittelun määrä on ollut yleensä pienempi.

Kiinassa yliopistoissa tarjotut koulutusohjelmat täyttävät WHO:n kriteerit. Myös joissakin Yhdysvaltojen kouluissa noudatetaan WHO:n suosituksia.

ETCMA:n koulutuskriteerit

ETCMA on Euroopan kiinalaisen lääketieteen kattoyhdistys, jota on ollut perustamassa myös Suomen perinteisen kiinalaisen lääketieteen yhdistys ry eli Finnacu (ent. Itämainen hoitoperinne ry). Finnacu on myös ETCMA:n ainoa jäsenyhdistys Suomessa. ETCMA:n määrittämät koulutuskriteerit on tehty yhteistyössä eri maiden kattojärjestöjen ja WHO:n asiantuntijoiden kanssa. Niiden pohjana on käytetty osittain WHO:n kriteereitä sekä muita länsimaisia terveysalankoulutuksia. ETCMA:n koulutuskriteerit tulivat voimaan vuonna 2013.

Merkittävin ero WHO:n ja ETCMA:n koulutuskriteerien suhteen on koulutuksen painopisteet ja opintojen laajuus. ETCMA:n määrittämä minimikoulutus kiinalaisesta lääketieteestä ja akupunktiosta on vähintään 3600 tuntia. Koulutukseen tulee sisältyä kiinalaista lääketiedettä vähintään 1600 tuntia ja klinikkaharjoittelua vähintään 1200 tuntia, joista vähintään 400 tuntia on ohjattua klinikkaharjoittelua. Kiinalaisen lääketieteen osioiden lisäksi koulutukseen kuuluu lääketieteen perusteita (anatomia, fysiologia, tautioppi jne.) vähintään 800 tuntia. Suomessa lääketieteen opinnot suoritetaan yleensä yliopistoilla tai ne on saatu esimerkiksi terveydenalan pohjakoulutuksesta ammattikorkeakouluissa (esim. fysioterapeutti, osteopaatti, sairaanhoitaja). Ohjatun kliinisen harjoittelun määrä on kriteereissä laskettu WHO: suosittelemasta 500 tunnista 400 tuntiin. Muutosta kompensoi 800 tunnin lisäys itsenäistä ja raportoitua harjoittelua. Itsenäisen harjoittelun katsotaan kuvastavan paremmin Euroopassa tyypillisiä yksityisvastaanottoja Kiinan sairaalaympäristöjen sijaan. Itsenäinen harjoittelu suoritetaan yksityisten vastaanottojen yhteydessä. Harjoittelussa opiskelijat keräävät omaa asiakaskuntaan, joka helpottaa valmistumisen jälkeen yrittäjäksi ryhtymistä.

Kokonaisuudessaan ETCMA:n koulutuskriteerien mukainen koulutus vastaa laajuudeltaan useissa maissa kandidaatintutkintoa.

Vaikka ETCMA tekee yhteistyötä WHO:n ja kiinalaisten yhdistysten kanssa, koulutuskriteerien välinen painotusero on myös aiheuttanut poliittisia ja taloudellisia paineita Kiinalle. Kiinassa yrttilääkintään liittyy valtavan suuret taloudelliset intressit ja Euroopassa järjestetyt koulutukset ja niiden takana olevat kriteerit eivät helpota Kiinan yrttijättien pääsemistä Euroopan markkinoille. Kiina onkin lobannut kovasti yrttilääkintään liittyvää lainsäädäntöä ja pyrkinyt vaikuttamaan myös koulutusten sisältöihin Euroopassa.

ETCMA:n lisäksi myös muita maakohtaisia kriteeristöjä löytyy Euroopasta. Esimerkiksi Sveitsissä kiinalaisen lääketieteen ammattilaisten koulutusta säätelevät viralliset koulutuskriteerit. Koulutus on määritelty suuntautumisvaihtoehdoksi “Naturheilpraktiker”-nimikkeen alle. Naturheilpraktiker-koulutuksen kokonaiskesto on 4850 tuntia (180op)11, joka vastaa Suomen nykyistä kandidaatintutkinnon laajuutta. Englannissa ja muutamissa muissa maissa on yliopistoissa tarjolla kiinalaisen lääketieteen kandidaatti- ja maisteriohjelmia (esim. Westminster University, Middlesex University ja London South Bank University). Osa koulutuksista on järjestetty yhteistyössä kiinalaisten yliopistojen tai Konfutse-instituutin kanssa. Yliopistokoulutusten osalta koulutuskriteerit noudattavat järjestävän maan yleisiä laajuuksia yliopistokoulutuksissa, jotka ovat jokseenkin vertailukelpoisia Euroopan maiden välillä.

Kiinalaisen lääketieteen koulutuskriteerit Suomessa

Suomessa lainsäädäntö ei ole tähän asti määritellyt vaadittavaa minimikoulutusta, vaan koulutuskriteereitä on vaadittu lähinnä kiinalaisen lääketieteen yhdistysten toimesta. Yhdistysten omavalvonta on ulottunut kuitenkin vain yhdistysten jäseniin, eikä yhdistyksillä tai viranomaisilla ole ollut paljonkaan mahdollisuuksia puuttua yhdistysten ulkopuolisten hoitajien toimintaan.

Suomessa on ollut kiinalaisen lääketieteen yhdistystoimintaa 30 vuotta. Useiden koulutusten opetus on perustunut tohtori Chen Kenin ja Suomen perinteisen kiinalaisen lääketieteen yhdistys ry:n (Finnacu) vuonna 1987 yhdessä tekemään opetussuunnitelmaan, joka vastasi Englannin silloista Master of Acupuncture koulutusta. Opetussuunnitelmaa laatinut Chen Ken toimii nykyään WHO:n perinteisten hoitomuotojen neuvonantajana. Yhdistyksen kautta koulutusta ja neuvoja koulutuskysymyksiin antoi myös professori Liu Baoyan, joka on nykyisin maailman akupunktion kattojärjestön World Federation of Acupuncture and Moxibustion Societies (WFAS) puheenjohtaja. Yhdistys on pitänyt yllä kouluttaja- ja terapeuttirekisterejä sekä vaatinut jäseniltään yhdistyksen eettisten ohjeiden noudattamista.

Finnacun koulutuskriteerit seuraavat ETCMA:ta ja yhdistys vaatii terapeuttirekisteriinsä liittyviltä valmistumisajankohtansa aikaan voimassa olleiden kriteerien täyttämistä. Kiinalaisen lääketieteen Akatemian akupunktiokoulutuksen opintosuunnitelma luotiin ETCMA:n nykyisten kriteerien pohjalta ja koulutuksen sisältöön vaikuttuvat myös eri yliopistojen kandidaatinkoulutusohjelmat sekä terveydenhuollon koulutukset Suomessa.

Kaikki Suomessa toimivat koulut ja yhdistykset eivät täytä ETCMA:n koulutuskriteereitä. Suurimmat puutteet ovat usein lääketieteen osioissa, klinikkaharjoittelun määrässä sekä koulutuksen kokonaislaajuudessa. Sisältöjen suhteen useimmissa koulutuksissa käydään kiinalaisen lääketieteen teorian suhteen samoja asioita, vaikkakin lyhyemmin. Osalla kouluista käydään osittain omia sisältökokonaisuuksia, jotka eivät kuulu ETCMA:n koulutuskriteereihin.

Yhdysvaltojen koulutuskriteerit

Yhdysvalloissa kiinalaisen lääketieteen ja akupunktion koulutuskriteereitä säätelee vuonna 1987 perustettu National Certification Commission for Acupuncture and Oriental Medicine (NCCAOM) -järjestö12. Järjestön toiminnan on akkreditoinut National Commission for Certifying Agencies (NCCA), jonka on perustanut Institution for Credentialing Excellence (ICE). ICE on toinen Yhdysvaltojen pääasiallisista tutkintoja akkreditoivista järjestöistä.

Yhdysvaltojen koulutusjärjestelmän tarjoamat tutkintonimikkeet poikkeavat vaatimuksiltaan suuresti Euroopan vastaavista nimikkeistä. Akupunktion ja kiinalaisen lääketieteen koulutuksen sisällöt ovat hyvin samanlaisia kuin Euroopassa ja niiden tuntimäärät ovat verrannollisia kansainvälisten kriteerien suhteen. Kolmevuotinen akupunktiokoulutus ei täytä WHO:n suosituksia, mutta neljävuotinen ns. maisterinkoulutus (Master of Oriental Medicine) vastaa osittain Kiinassa suoritettavaa kandintutkintoa (Bachelor of Traditional Chinese Medicine) ja mukailee WHO:n koulutuskriteereitä. NCCAOM:in tasokokeisiin osallistumiseen riittää ETCMA:n vaatimia koulutuskriteereitä lyhyemmät kokonaistuntimäärät. Yhdysvalloissa on kuitenkin useita hyvin eritasoisia kiinalaisen lääketieteen kouluja. Koulutusten opintosuunnitelmat ja tuntimäärät vaihtelevat. NCCAOM järjestää tasokokeet, jonka perusteella koulutuksen läpikäynyt hakija voi saada sertifikaattin ja asiakkaat voivat saada pätevöityneen hoitajan palveluista vakuutuskorvausta.

Ohessa on NCCAOM:in mukaiset minimivaatimukset sertifikaatin hakijaa varten.

Kolmevuotinen, 1905 tunnin akupunktiokoulutus. Koulutuksen sisältö:

  • akupunktion teoria 705 tuntia
  • klinikkaharjoittelu 660 tuntia
  • lääketieteen osiot 450 tuntia
  • yleiset terveysalan opinnot 90 tuntia

Neljävuotinen, 2625 tunnin kiinalaisen lääketieteen maisteriohjelma. Koulutuksen sisältö:

  • kiinalaisen lääketieteen teoria 705 tuntia
  • yrttilääkintä 450 tuntia
  • klinikkaharjoittelu 870 tuntia
  • lääketiede 510 tuntia
  • yleiset terveysalan opinnot 90 tuntia

Lopuksi

Koulutuskriteereissä ja niiden noudattamisessa on nähtävissä positiivista kehitystä viimeisten vuosikymmenten aikana. Akupunktion levitessä Eurooppaan 60-70-lukujen aikana, useimmiten koulut muodostuivat yhden miehen koulukunniksi, joissa akupunktiota opetettiin välillä hyvinkin erikoisin painotuksin. Usein koulutuksista ja kouluttajalta puuttui kokonaan lääketieteen perusteiden tuntemus. 80-luvun lopussa alkoivat ensimmäiset pyrkimykset ammatilliseen asemaan useissa maissa ja 90-luvulla olivat jo kehittyneet selkeät koulutuskriteerit, jotka tähtäsivät ammatilliseen hoitotyöhön.
Nykyään koulutuksista ja kriteereistä on tullut entistä ammattimaisempia ja koulutukset muistuttavat pitkälti muita sosiaali- ja terveysalan koulutuksia rakenteensa ja laajuutensa puolesta. Useissa maissa koulutusten kehittyminen on johtanut hoitomuodon tutkimuksen kehittymiseen ja sitä kautta integroitumiseen terveydenhuoltoon.

Alaviitteet ja lähteet:

1. World Health Organization (WHO). Guidelines on Basic Training and Safety in Acupuncture. Geneva: WHO; 1999.
2. Ensimmäisen kerran näyttöä oli koottu WHO:n toimesta vuonna 1979.
3. World Health Organization (WHO). Acupuncture: Review and analysis of reports on controlled clinical trials. Geneva, WHO, 2002.
4. John McDonald, Stephen Janz. The Acupuncture Evidence Project – A Comparative Literature Review, Australian Acupuncture and Chinese Medicine Association Ltd, 2017.
5. Osteopatia ja kiropraktiikka lasketaan joissain maissa kuulumaan CAM-hoitoihin.
6. World Health Organization (WHO). WHO traditional medicine strategy: 2014-2023., WHO, 2013
7. ETCMA. Minimum Educational Criteria for Membership of the ETCMA. Päivitetty 2014.
8. World Health Organization (WHO). Benchmarks for Training in Traditional Chinese Medicine. WHO, 2010.
9. Vickers, A., Rees, R., Zollman, C. et al. (2004) Acupuncture of chronic headache disorders in primary care: randomised controlled trial and economic analysis. Health Technology Assessment. 8(48). 2004
10. Witt, C., Reinhold, T., Jena, S. et al. Cost-Effectiveness of Acupuncture Treatment in Patients With Headache. Cephalalgia. 28(4), 334-345, 2008
11. Carla Fuhlrott-Capello. A New Career Pathway: A view from Switzerland of a Federally Licensed ‘Naturheilpraktiker’ specialising in TCM, The European Journal of Oriental Medicine, Vol. 8 No. 1, 2015
12. NCCAOM. NCCAOM® Certification Handbook. National Certification Commission for Acupuncture and Oriental Medicine.2017


Artikkelin kirjoittaja toimi 2016-2017 koulutusmyyntiä valmistelevassa hankkeessa projektipäällikkönä. Hänen työnään oli käydä läpi kiinalaisten yliopistojen tarjoamia kiinalaisen lääketieteen ja akupunktion opetussuunnitelmia sekä verrata niiden sisältöjä Suomen ammattikorkeissa järjestettyihin terveydenhuollon koulutuksiin. Hanketta varten kartoitettiin akupunktiokoulutusten erilaisia kriteeristöjä sekä niihin liittyviä ongelmia potilasturvallisuuden ja integratiivisen lääketieteen hoitotyön kannalta. Hän on Suomen perinteisen kiinalaisen lääketieteen yhdistys ry (Finnacu) puheenjohtaja.