itsehoito ravinto yrtit

Valkosipuli kiinalaisessa lääketieteessä

Mikael Ikivesi

Valkosipuli – dàsuàn 大蒜

Valkosipuli (Allium sativum) on yksi vanhimmista lääkinnällisistä kasveista. Sitä on käytetty ravintona, mausteena ja lääkkeenä tuhansia vuosia Aasian, Lähi-idän ja Egyptin alueilla, joista se levisi myös Eurooppaan. Valkosipulia käytettiin Pohjolassa jo ainakin 1000-luvulla.

Kiinalaisessa perinteessä valkosipulin on nähty vaikuttavan pääasiassa paksusuolen, keuhkojen, pernan, haiman ja mahalaukun meridiaaneihin. Sen on katsottu olevan lämmittävä, yleisesti qitä vahvistava, maultaan polttavan pistävä, kitkerä ja hivenen makea. Lääkinnällisesti eniten käytetään valkosipulin kynsiä, mutta myös varsi, lehdet, kukat ja idut ovat yleisessä maustekäytössä.

Valkosipulin on nähty olevan turvallinen käyttää pitkiäkin aikoja. Buddhalaisissa teksteissä näkyy tosin varoituksia valkosipulista. Valkosipulia syöneen nähtiin haisevan niin pahalle, että lääkinnällisistä syistä sitä syöneen munkin oli paras pysyä poissa muiden luota kunnes haju hälveni. Lisäksi valkosipulin nähtiin voivan lisätä haluja hyvänmakuista ruokaa, ylensyöntiä ja seksiä kohtaan, eivätkä nämä sopineet munkin elämään.

Valkosipuli sisältää useita rikkiyhdisteitä, kuten allisiiniä, alliinia, ajoeeniä ja diallyylidisulfidia. Allisiini, jolla on havaittu olevan bakteereja, viruksia ja sieniä tuhoava vaikutus, kuitenkin hajoaa kypsentäessä. Siksi valkosipulia on lääkinnällisiin tarkoituksiin suositeltu käyttämään raakana tai vain hyvin miedosti kypsennettynä. Etenkin raa’asta valkosipulista hengitykseen tulevaa hajua voidaan osittain vähentää mm. maitotuotteiden ja tuoreen persiljan avulla.

Perinteessä valkosipulilla nähdään olevan qin ja veren salpautumia purkava vaikutus sekä yleisesti aineenvaihduntaa parantavia ominaisuuksia. Verta ohentavan vaikutuksen vuoksi sitä ei suositella leikkausten yhteydessä tai muiden verta ohentavien yrttien tai lääkkeiden kanssa. Antibakteeristen vaikutusten vuoksi valkosipulia on historiassa kuitenkin käytetty välillä haavojen hoidossa tulehdusten estämiseksi.

Valkosipulin sanotaan puhdistavan verta ja hoitavan yskimistä, vilustumista sekä loistartuntoja ja ripulia. Sen nähdään myös poistavan turvotusta ja helpottavan virtsaamista. Valkosipulia on välillä suositeltu myös nivelkipujen hoitoon.

Ylipäätään valkosipulin ajatellaan itämaisessa perinteessä olevan yleistä terveyttä edistävä ja erityisen hyödyllinen mauste, joka parantaa makua ja ruuansulatusta sekä ehkäisee ähkyä.

Akuuteissa hengitystiehyiden infektioissa kiinalaisessa lääketieteessä suositellaan 8-20 g annosta raakaa valkosipulia. Tyypillinen annostus oli noin 5 g päivässä, kun hoidettiin muita vaivoja. Raakaa valkosipulia suositeltiin myös matojen häätämiseen. Kroonisissa tiloissa valkosipulia neuvottiin lisäämään päivittäiseen ruokaan.

Vaikka valkosipulia suositellaan lähinnä sisäiseen käyttöön, erilaisiin sienten aiheuttamiin ihottumiin valkosipulia käytettään välillä ulkoisena. Valkosipulia on käytetty ulkoisesti myös hyönteisten ja käärmeiden puremien hoidossa. Ulkoisen käytön suhteen on kuitenkin tärkeä huomioida, että valkosipuli voi aiheuttaa iholle palohaavoja (Hitl et al. 2021). Etenkin somessa kiertäviä ohjeita emättimen hiivatulehduksen hoidosta raa’alla valkosipulilla on syytä välttää.

Modernia tutkimusta

Valkosipulin vaikutuksista on tehty jonkin verran lääketieteellisiä tutkimuksia. Alla muutama systemaattinen katsaus valkosipulin vaikutuksiin liittyen:

  • Valkosipuli saattaa vähentää maha- ja suolistosyöpien riskiä (Wang et al. 2022; De Greef et al. 2020; Zhou et al. 2020)
  • Valkosipuli saattaa laskea korkeaa verenpainetta (Saadh et al. 2024)
  • Valkosipuli saattaa edistää sydänterveyttä (Imaizumi et al. 2022)
  • Valkosipuli saattaa edistää verensokerin laskua ja parantaa veren rasva-arvoja (Zhao et al. 2024; Fu et al. 2023)
  • Valkosipuli saattaa laskea tulehdustekijöitä (Darooghegi et al. 2019)

Lähteet:


Darooghegi Mofrad M, Milajerdi A, Koohdani F, Surkan PJ, Azadbakht L. Garlic Supplementation Reduces Circulating C-reactive Protein, Tumor Necrosis Factor, and Interleukin-6 in Adults: A Systematic Review and Meta-analysis of Randomized Controlled Trials. J Nutr. 2019 Apr 1;149(4):605-618. doi: 10.1093/jn/nxy310.

De Greef D, Barton EM, Sandberg EN, Croley CR, Pumarol J, Wong TL, Das N, Bishayee A. Anticancer potential of garlic and its bioactive constituents: A systematic and comprehensive review. Semin Cancer Biol. 2021 Aug;73:219-264. doi: 10.1016/j.semcancer.2020.11.020.

Fu Z, Lv J, Gao X, Zheng H, Shi S, Xu X, Zhang B, Wu H, Song Q. Effects of garlic supplementation on components of metabolic syndrome: a systematic review, meta-analysis, and meta-regression of randomized controlled trials. BMC Complement Med Ther. 2023 Jul 22;23(1):260. doi: 10.1186/s12906-023-04038-0.

Hitl M, Kladar N, Gavarić N, Srđenović Čonić B, Božin B. Garlic burn injuries- a systematic review of reported cases. Am J Emerg Med. 2021 Jun;44:5-10. doi: 10.1016/j.ajem.2021.01.039.

Imaizumi VM, Laurindo LF, Manzan B, Guiguer EL, Oshiiwa M, Otoboni AMMB, Araujo AC, Tofano RJ, Barbalho SM. Garlic: A systematic review of the effects on cardiovascular diseases. Crit Rev Food Sci Nutr. 2023;63(24):6797-6819. doi: 10.1080/10408398.2022.2043821.

Saadh MJ, Kariem M, Shukla M, Ballal S, Kumar A, Chahar M, Saini S, Kapila I, Hasaanzadeh S. Effects of aged garlic extract on blood pressure in hypertensive patients: A systematic review and meta-analysis of randomized controlled trials. Prostaglandins Other Lipid Mediat. 2024 Dec;175:106914. doi: 10.1016/j.prostaglandins.2024.106914.

Wang Y, Huang P, Wu Y, Liu D, Ji M, Li H, Wang Y. Association and mechanism of garlic consumption with gastrointestinal cancer risk: A systematic review and meta-analysis. Oncol Lett. 2022 Apr;23(4):125. doi: 10.3892/ol.2022.13245.

Zhao X, Cheng T, Xia H, Yang Y, Wang S. Effects of Garlic on Glucose Parameters and Lipid Profile: A Systematic Review and Meta-Analysis on Randomized Controlled Trials. Nutrients. 2024 May 29;16(11):1692. doi: 10.3390/nu16111692.

Zhou X, Qian H, Zhang D, Zeng L. Garlic intake and the risk of colorectal cancer: A meta-analysis. Medicine (Baltimore). 2020 Jan;99(1):e18575. doi: 10.1097/MD.0000000000018575.