Valkosipuli (Allium sativum) on yksi vanhimmista lääkinnällisistä kasveista. Sitä on käytetty ravintona, mausteena ja lääkkeenä tuhansia vuosia Aasian, Lähi-idän ja Egyptin alueilla, joista se levisi myös Eurooppaan. Valkosipulia käytettiin Pohjolassa jo ainakin 1000-luvulla.

Kiinalaisessa perinteessä valkosipulin on nähty vaikuttavan pääasiassa paksusuolen, keuhkojen, pernan, haiman ja mahalaukun meridiaaneihin. Sen on katsottu olevan lämmittävä, yleisesti qitä vahvistava, maultaan polttavan pistävä, kitkerä ja hivenen makea. Lääkinnällisesti eniten käytetään valkosipulin kynsiä, mutta myös varsi, lehdet, kukat ja idut ovat yleisessä maustekäytössä.