Etelä-Koreassa on mahdollisesti maailman edistynein perinteisen lääketieteen integraatio terveydenhuoltoon. He tuntuvat jollakin tasolla ratkaisseen mahdottomalta tuntuvan ongelman; miten integroida perinteistä lääketiedettä moderniin lääketieteeseen kummankaan kadottamatta ominaispiirteitään? Tässä artikkelissa käsitellään Etelä-Korean tilannetta korealaisen lääketieteen osalta; sen historiaa, käyttöä, virallista asemaa sekä tulevaisuuden mahdollisuuksia.
Historiaa
Korealainen lääketiede on kehittynyt alkujaan kiinalaisesta lääketieteestä ja vanhimmat lähteet perinteisen lääketieteen käytöstä sijoittuvat Korean niemimaalla noin 4000 vuoden taakse. Joseon-dynastian (1392 – 1897) aikana vuosina 1418 – 1450 hallinnut kuningas Sejong määräsi perinteisen lääketieteen tekstejä koottavaksi sekä korealaisista että kiinalaisista lähteistä. Tämä koottu tieto muodosti vanhimman klassikkotekstin Uibang Yuchui (1477), josta yksi kopio on jäljellä Japanin kansalliskirjastossa, muut ovat tuhoutuneet. Tämän teoksen perusteella vuonna 1613 kuninkaallinen lääkäri Heo Jun puolestaan julkaisi korealaisen lääketieteen tärkeimmän teoksen Donguibogam, joka tänäkin päivänä on suuressa osassa korealaisen lääketieteen kliinistä työtä ja opetusta.
Suuri muutos korealaisen lääketieteen käytössä tuli vuosina 1910 – 1945, kun Japani miehitti Korean niemimaata. Korealainen lääketiede sai väistyä länsimaisen lääketieteen tieltä ja perinteisen lääketieteen metodit muuttuivat kielletyiksi. Jopa alan koulut suljettiin ja korealaisen lääketieteen lääkärit alennettiin oppipojiksi.
Miehityksen päättyminen vuonna 1945 tarjosi mahdollisuuden korealaisen lääketieteen paluulle. Vuonna 1951 säädettiinkin uusi kansallinen terveydenhuoltolaki, joka palautti korealaisen lääketieteen käytön ja opettamisen taas aiempaan asemaansa. Etelä-Koreassa on siis ollut vuodesta 1951 lähtien käytössä rinnakkain kaksi terveydenhuoltojärjestelmää, missä sekä korealaisen lääketieteen että länsimaisen lääketieteen lääkärit toimivat terveydenhuollossa rinnakkain samanarvoisina perusterveydenhuollon tarjoajina.
Etelä-Korea oli myös ensimmäinen maa, joka sisällytti perinteisen lääketieteen korvattavaksi kansallisesta sairasvakuutuksesta vuonna 1987 (korvaus akupunktiosta, moxibustiosta, kuppauksesta ja yrttivalmisteista, raakayrtit eivät kuulu korvauksen alle).
Hye-Lim Park, Hun-Soo Lee, Byung-Cheul Shin, et al., “Traditional Medicine in China, Korea, and Japan: A Brief Introduction and Comparison,” Evidence-Based Complementary and Alternative Medicine, vol. 2012, Article ID 429103, 9 pages, 2012.
Etelä-Korea on myös ensimmäisenä ottanut käyttöön tuplatutkinnon joka kattaa sekä korealaisen, että länsimaisen lääketieteen. Vuodesta 2010 lähtien lääketieteen opiskelijat ovat voineet opiskella sekä korealaisen, että länsimaisen lääketieteen tutkinnon ja harjoittaa ammattiaan yhdistäen näitä lääketieteitä potilastyössään.
Na Seonsam, “East Asian Medicine in South Korea”. Harvard Asia Quarterly, vol. 14, issue 4, p44-56, 2012.
Koulutus
Korealaisen lääketieteen koulutus on kuusivuotinen koulutus, joka koostuu kahden vuoden ”pre-med” opinnoista sekä 4 vuoden lääketieteellisestä koulutuksesta. Koulutukseen kuuluvat myös kohtalaisen laajat opinnot länsimaisesta lääketieteestä (noin 30 – 40 % koulutuksesta). Korealaista lääketiedettä voi opiskella 11 yliopistossa ympäri maata.
Näiden lisäksi on olemassa yksi kansallinen ohjelma Pusanin kansallisen yliopiston korealaisen lääketieteen tiedekunnassa, jonka kesto on 8 vuotta. Opiskelu sisältää 4 vuotta yliopisto-opintoja mistä tahansa tiedekunnasta, minkä jälkeen opiskelija siirtyy opiskelemaan 4 vuodeksi korealaista lääketiedettä.
Länsimaisen lääketieteen koulutus on Etelä-Koreassa samanmittainen ja myös siellä on samanlaiset 2+4 tai 4+4 vaihtoehdot opinnoille.
Korealaisen lääketieteen lääkärit ovat voineet vuoden 2000 jälkeen myös valmistumisensa jälkeen jatkaa erikoistumista 8 erilaiseen alueeseen, esimerkiksi sisätauteihin, gynekologiaan, lastentauteihin, ihotauteihin jne. Erikoistuminen kestää neljä vuotta.
Korealaisen lääketieteen lääkäreitä valmistuu noin 750 vuodessa, suurin piirtein saman verran kuin esim. hammaslääkäreitä (vuonna 2010). Länsimaisen lääketieteen lääkäreitä valmistui samana vuonna 3058.
Käyttö
Vuonna 2014 korealaisen lääketieteen hoitomuotoja tarjottiin 234 korealaisen lääketieteen sairaalassa, yli 13135 korealaisen lääketieteen klinikalla ja 876 julkisella terveysasemalla. Korealaisen lääketieteen lääkäreitä oli maassa jo yli 22000.
Vuoden 2014 tutkimuksen mukaan 92 % eteläkorealaisista oli jossain vaiheessa elämänsä aikana käyttänyt korealaista lääketiedettä ja 27 % viimeisen 3 kuukauden aikana. Myös vaikuttavuutta on tutkittu. 67,7 % oli tyytyväisiä toimivuuteen, 26,6 % mielestä vaikutukset olivat keskinkertaisia ja vain 5,6 % ei kokenut hoitoa toimivaksi.
Woo et al.:n 2014 vuoden tutkimuksen mukaan suurin osa eteläkorealaisista luotti korealaiseen lääketieteeseen yhtä paljon kuin länsimaiseen lääketieteeseen.
Woo, Jong-Min et al. “Changes in attitudes toward and patterns in traditional Korean medicine among the general population in South Korea: a comparison between 2008 and 2011” BMC complementary and alternative medicine vol. 14 436. 7 Nov. 2014.
Kymmenen yleisintä vaivaa, mihin potilaat hakevat tänä päivänä apua korealaisesta lääketieteestä ovat selkäkipu ja muut pehmytkudosongelmat, lannerangan ja lantion ongelmat, olkapään vaivat, polven artriitti, nilkan ongelmat, muut lihasten ongelmat, ruoansulatusvaivat, niskan vaivat, ranteen ja käden vaivat.
Muita yleisimpiä käyttökohteita ovat neurologiset vaivat, kuten halvausten kuntouttaminen, Bellin pareesi, päänsäryt (migreeni, jännityspäänsärky) ja Parkinsonin tauti. Gastroenterologisia vaivoja, kuten dyspepsia, refluksi ja IBS hoidetaan myös paljon. Lisäksi korealaisen lääketieteen hoitoja käytetään mielenterveyden ongelmien kuten masennuksen hoidossa, sekä Etelä-Koreassa erityisesti nimetyssä ”Hwa-byung” -sairaudessa, joka on psykosomaattinen sairaus ja jonka nähdään johtuvan vihan tunteiden ilmaisemattomuudesta. Tämän tyyppinen psykosomaattinen oireilu Koreassa niin yleistä, että se nimettiin erilliseksi sairaudeksi. Myös hengitysteiden sairauksia, kuten astmaa sekä korva- nenä- ja kurkkutauteja, kuten allergista nuhaa, poskiontelontulehduksia ja kuivia silmiä hoidetaan paljon. Naistentaudeista yleisimpiä ovat menopaussin aiheuttamat oireet, kuten kuumat aallot sekä yleisesti dysmenorrhea ja naisen hedelmättömyys. Myös syöpäpotilaat saavat tukihoitona apua kipuun, pahoinvointiin, väsymykseen sekä muihin sivuoireisiin.
Mielenkiintoisesti vuosilta 1914 – 1935 tarkasteltavat tilastot korealaisen lääketieteen pääasiallisista käyttöindikaatioista kertovat toisenlaista tarinaa. Silloin yleisimpiä vaivoja, mihin korealaisen lääketieteen hoitoja käytettiin, olivat flunssa, ripuli, vatsakipu, yskä, veri ulosteessa, vatsan arkuus ja päänsärky.
Korealaisen lääketieteen käyttökohteet ovatkin nykyään selvästi painottuneet muskuloskeletaalisiin vaivoihin, mikä johtuu erityisesti akupunktion ja moxibustion hyvästä korvattavuudesta sairausvakuutuksesta. Nykyään eniten korealaisen lääketieteen hoitomuodoista käytetäänkin akupunktiota, toiseksi eniten moxibustiota ja kolmanneksi eniten yrttilääkintää. Yrttilääkinnän puolella yhteensä 518 yksittäistä yrttiä on virallisesti rekisteröity farmakopeaan ja näistä noin 300 on yleisimmin käytössä olevia.
Yhteistyö länsimaisen lääketieteen kanssa
Vaikka virallisesti Etelä-Koreassa on lain silmissä kaksi samanarvoista ja rinnakkaista lääketieteellistä systeemiä, ei järjestelmä tietenkään ole täysin ongelmaton eikä konflikteiltakaan ole vältytty.
Korealaisen lääketieteen lääkärit toimivat perusterveydenhuollossa sairaaloissa, klinikoilla ja kuntoutuksen parissa. He toimivat myös terveyskeskuksissa, jotka Etelä-Koreassa palvelevat paikallista väestöä etenkin terveystiedon levittämisessä. Ne tarjoavat esimerkiksi tietoa ruokavaliosta, paikan urheilla edullisesti, tupakoinnin lopettamisen tukiryhmiä ja hoitoa ja jopa lapsen pituuskasvun tukemisen ryhmiä ja hoitoja. Korealaisen lääketieteen lääkärit palvelevat myös armeijassa lääkintämiehinä, eli kaikilla samoilla sektoreilla kuin länsimaisen lääketieteen lääkäritkin.
Yksi ongelmallisista kohdista on se, että korealaisen lääketieteen lääkärillä ei ole oikeutta käyttää länsimaisen lääketieteen tutkintametodeja kuten verikokeita tai röntgenkuvia. Samalla tavoin länsimaisen lääketieteen lääkäreillä ei ole oikeutta käyttää akupunktiota tai määrätä yksittäisiä raakayrttejä. Tämä on johtanut siihen, että sairaaloissa täytyy olla erilliset osastot korealaiselle ja länsimaiselle lääketieteelle ja potilaan täytyy käydä erikseen kahdella lääkärillä, jotka eivät aina pysty keskustelemaan toistensa kanssa hoidosta tai saamaan pääsyä potilastiedostoihin. Tätä on yritetty paikata lainsäädännöllä niin, että molemmat sairaalat pystyvät pitämään tiloissaan toisen lääketieteen osastoja ja palkata molempien henkilökuntaa ja potilas pystyy asioimaan samassa sairaalassa molemmilla lääkäreillä. Samoin tuplatutkinnon omaava lääkäri voi perustaa klinikan, missä harjoittaa sekä korealaista, että länsimaista lääketiedettä.
Koska yhteistyön mahdollistaminen ja siihen kannustaminen on kohtuullisen uusi asia (2010), Etelä-Koreassa tunnutaan vielä hakevan mihin tämä asettuu. Pitkän tähtäimen tavoitteena on ”yhteispraktiikka”-tyyppinen (co-practice) terveydenhuolto, missä molemmat ammattilaiset hoitavat potilasta maksimoidakseen hyödyn potilaalle ja parantaakseen hoidon tasoa. Tällöin myös potilaan hoidossa heillä on yhteinen jaettu vastuu. Tätä voidaan verrata löyhempiin yhteistyömalleihin, kuten konsultaatio, missä toinen lääkäreistä kysyy toisen mielipidettä tai lähete, missä toinen lääkäreistä ohjaa potilaan eteenpäin toisen lääkärin hoitoon, jolle hoitovastuu siirtyy. Vuodelta 2013 raportoitiin kaikista sairaaloista 33,4 % olevan yhteispraktiikkasairaaloita, joten suurin osa lääkärikunnasta selkeästi työskentelee vielä erikseen ilman merkittävää yhteistyötä. Suurin kasvu on tapahtunut sairaaloissa, jotka on tarkoitettu pitkäaikaisesta sairaudesta tai traumasta toipumiseen. Näistä jopa 73,6 % on jo yhteispraktiikkasairaaloita.
Vuonna 2016 tuplatutkinnon omaavia lääkäreitä oli ainoastaan 319, kun korealaisen lääketieteen lääkäreitä on yhteensä 22000. Tuplatutkinnon hankkimista kuitenkin kannustetaan ja korealaisen lääketieteen lääkärit saavat etua hakuprosessissa jos päättävät pyrkiä tekemään tuplatutkintoa. Yhteispraktiikkamallia yritetään lisätä myös antamalla länsimaisen lääketieteen opiskelijoille opetusta ja tietoa korealaisesta lääketieteestä. Tällä hetkellä mukana projektissa on jo 41 lääketieteellistä koulua, mutta opetuksen määrä on pysynyt hyvin pienenä (8-16 tuntia CAM, 2-4 tuntia KM). Todellinen integraatio näiden kahden lääketieteen välillä potilaan eduksi on siis vasta aluillaan ja tulee varmasti kehittymään seuraavien vuosikymmenien aikana.
Tulevaisuus
Asetus korealaisen lääketieteen ja lääkinnän tukemiseksi vuodelta 2004 velvoittaa valtion tekemään kansallisen tason suunnitelmia korealaiselle lääketieteelle, fasilitoimaan tutkimusta ja kehitystä, avustamaan alan toimintaa ja kontrolloimaan yrttituotteiden tasoa. Korealaisen lääketieteen tutkimusta tehdään paljon. Tutkimuksen ja kehityksen kansallinen budjetti korealaisen lääketieteen osalta vuodelle 2016 oli huimaavat 91,67 miljoonaa dollaria. Etelä-Korean Kyung Hee yliopisto tuottaakin tällä hetkellä eniten tieteellistä tutkimusta akupunktiosta ja Etelä-Korea on noussut maanakin viiden suurimman maan joukkoon joka tuottaa tutkimusta tältä alueelta. Myös teknologian alueella on paljon tuotekehitystä ja tutkimusta. Muun muassa nanoteknologiaa käytetään neulojen ja muiden hoitojen kehittämisessä ja yrttivalmisteiden tutkimusta tehdään runsaasti.
Lähteet:
“Current Practice of Korean Medicine”, Pusan National University, School of Korean Medicine, 2016.
Hye-Lim Park, Hun-Soo Lee, Byung-Cheul Shin, et al., “Traditional Medicine in China, Korea, and Japan: A Brief Introduction and Comparison,” Evidence-Based Complementary and Alternative Medicine, vol. 2012, Article ID 429103, 9 pages, 2012.
“Korean Medicine: Current Status and Future Prospects”, Pusan National University, School of Korean Medicine, 2015.
Na Seonsam, “East Asian Medicine in South Korea”. Harvard Asia Quarterly, vol. 14, issue 4, p44-56, 2012.
Woo, Jong-Min et al. “Changes in attitudes toward and patterns in traditional Korean medicine among the general population in South Korea: a comparison between 2008 and 2011” BMC complementary and alternative medicine vol. 14 436. 7 Nov. 2014.
Muistiinpanot ja materiaalit vuoden 2018 Pusanin kansallisen yliopiston järjestämästä ”Workshop on Traditional Korean Medicine in Modern Health Care”:sta, mihin Taina Alakulppi osallistui asiantuntijakutsuvieraana. Materiaalin tuottajat:
Seung Min Kathy Lee, Research Professor at Korean Medicine Science Research, Pusan National University
Hyun-Jong Yoo, Ministry of Health and Welfare, Republic of Korea
Wungseok Cha, Professor at College of Korean Medicine, Kyung Hee University
Youngju Yun, Professor at School of Korean Medicine, Pusan National University
Dongwoo Nam, Professor at College of Korean Medicine, Kyung Hee University
Han Chae, Professor at School of Korean Medicine, Pusan National University