Kiinalaisen lääketieteen hoitomuodot

 

Perinteinen kiinalainen lääketiede sisältää hyvin laajan valikoiman erilaisia hoitomenetelmiä ja käytäntöjä. Osa käytännöistä on jäänyt historian hämäriin ja osa muuttanut muotoaan.

Akupunktio on lännessä tunnetuin ja käytetyin kiinalaisen lääketieteen hoitomenetelmä. Moxibustio on perinteisesti ollut erottamaton osa akupunktiota. Kiinakielen akupunktiota tarkoittava ilmaus on zhēnjǐu (針灸) tarkoittaakin sananmukaisesti neulomista ja moxaamista. Nykyinen läntinen akupunktio ja Kiinan länsimaalaistuminen on erottanut moxibustion neulojen käytöstä. Suurin osa esimerkiksi Suomalaisista fysioterapeuteista ja lääkäreistä käyttääkin vain neuloja hoidoissaan.

Akupainanta tai muut kiinalaiseen lääketieteeseen liittyvät käsillä suoritettu länsimaista hierontaa muistuttavat hoidot, kuten tuina, anmo ja Japanissa niistä kehittynyt shiatsu ovat tunnetuimmat kiinalaiseen lääketieteeseen pohjaavat hierontamuodot. Kiinalainen "jäsenkorjaus" on ollut osa hierontaperinnettä, mutta sen tuntemus on lännessä varsin heikkoa.

Kiinalaisen yrttilääkinnän (中藥學 zhōngyàoxué) ja ravintoterapian (食療 shíliáo) isänä pidetään kesari Shénnóngia (神農). Kiinalaisen lääketieteen harjoittama yrttilääkintä poikkeaa lähtökohdiltaan suuresti länsimaisista yrttilääkinnän perinteistä. Karrikoidusti sanottuna länsimaalaiset perimätiedot listaavat vaivoja, joihin eri yrttejä voidaan käyttää, kun taas kiinalainen perinne listaa yrteille niiden energeettisiä ominaisuuksia ja tarkastelee yrttien vaikutusta ihmisen olemukseen. Kiinalaisissa rohdoskirjoissa luetellaan jokaiselle yrtille tai lääkeaineelle ne meridiaanit, joihin yrtin vaikutus kohdistuu ja esimerkiksi vaikutuksen luonteen, esimerkiksi yīn/yáng ja kylmä/kuuma. Ravintona käytettyhin aineisiin suhtaudutaan samalla tavalla kuin yrtteihin. Jokaisella niillä on omat erikoislaatunsa ja vaikutuksensa, vaikkakin niiden vaikutus on paljon heikompi kuin yrttien. Ravinnon avulla hoitaminen perustuukin siihen, että usein samoja ruoka-aineita käytetään pitkiä aikoja lähes päivittäin, jolloin vaikutus on jatkuvaa.

Kuppaus ja guasha ovat myös merkittävä osa kiinalaista perinnettä. Kuppaus suoritettiin alunperin ontoilla sarvilla. Nykyään kiinalaisessa lääketieteessä on käytössä pääosin lasiset kuppauskupit. Guasha on alunperin luulla tehty kaapiva hieronta. Hoitojen tarkoitus oli perinteisesti avata kanavia ja poistaa esimerkiksi kehon tunkeutunutta tuulta ja kylmää. Nykyään vastaavia hoitoja käytetään aineenvaihduntaa parantamaan esimerkiksi selluliitti hoidoissa. Kummastakin hoitomuodosta saa mustelmia.

Historialliset hoitomuodot

Edellä mainittujen, nykyään kiinalaisen lääketieteen alle luettujen hoitomuotojen lisäksi kiinalaiseen lääketieteeseen on kuulunut kaikki alueella esiintyneet lääketieteelliset hoidot. Kiinalainen lääketiede on historiallisesti ollut kaikki se tarjolla oleva lääketieteellinen hoito, mitä oli saatavilla. Lääkäreiden tehtäviin kuuluivat myös traumojen hoitoon liittyät pienet leikkaukset, verenvuoden tyrehdytäminen, murtumien lastoittaminen ym. Kiinalaisen lääketieteen historiasta löytyy paljon teoksia juuri traumatologiasta sekä mm. siitä, miten yrittää pelastaa lapsi synnytyksen yhteydessä. Kiinalainen lääketiede on muuttanut muotoaan modernin lääketieteen kehityksen myötä.

Kiinalaisen lääketieteen perinteessä on ollut myös hoitomuotoja, joiden käytöstä ollaan pääosin luovuttu. Tälläisiä hoitoja ovat esimerkiksi linssin ja auringon valon avulla tehty moxibustion muoto ja suoneniskentä. Hyvin vanha auringonvalolla tehty moxibustio voidaan nähdä nykyisen ulraviolettivaloon ja laseriin pohjautuvien akupunktiomuotojen edeltäjänä. Suoneniskentä on puolestaan korvautunut pääosin mikrokuppauksella, jossa verta vuodatetaan vain pieniä pisaroita.

Osassa Kiinaa lääketieteellinen perinne sekoittui voimakkaasti shamanistiseen kansanperinteeseen ja sairauksiin suhtauduttiin välillä henkien ja kirousten aiheuttamana. Tälläisissa tilanteissa hoitoja tehtiin yrttilääkinnän, akupunktion ja moxibustion lisäksi myös erilaisilla uskonnollisilla seremonioilla. Nykyään rukouksin ja seremonioiden avulla suoritettavaa paranatamista tavataan lähinnä luostareissa. Näyttää siltä, että kiinassa on kiinalaisen lääketieteen alkutaipaleelta lähtien ollut uskonnollinen ja filosofinen lääketieteen muoto. Esimerkiksi Zhōu- ja Qín-dynastioiden aikaisista teksteistä osa on hyvin uskonnollisia, kun taas toiset jopa paheksuvat uskonnollisuutta.

Buddhalaisuuden myötä tulleeseen jälleensyntymä ja karma oppiin sisältyvä ajatus karmallisista sairauksista nähtiin mahdollisena ja siihen pyrittiin vaikuttamaan esimerkiksi moxibustion ja akupunktion avulla.