Kiinalainenlaaketiede.fi

Akupunktion ja perinteisen kiinalaisen lääketieteen asiantuntemusta


Perinteisen kiinalaisen lääketieteen hoitomenetelmät

Perinteinen kiinalainen lääketiede sisältää hyvin laajan valikoiman erilaisia hoitomenetelmiä ja käytäntöjä. Osa käytännöistä on jäänyt historian hämäriin ja osa muuttanut muotoaan.

Akupunktio on lännessä tunnetuin ja käytetyin kiinalaisen lääketieteen hoitomenetelmä. Akupainanta tai muut kiinalaiseen lääketieteeseen liittyvät käsillä suoritettu länsimaista hierontaa muistuttavat hoidot, kuten shiatsu, tuina ja anmo ovat myös hyvin tunnettuja ja käytettyjä. Kiinalainen "jäsenkorjaus" on ollut osa hierontaperinnettä, mutta sen tuntemus on lännessä varsin heikkoa.

Moxibustio on perinteisesti ollut erottamaton osa akupunktiota. Kiinakielen akupunktiota tarkoittava ilmaus on zhēnjǐu (針灸) tarkoittaakin sananmukaisesti neulomista ja polttamista. Nykyinen läntinen akupunktio ja Kiinan länsimaalaistuminen on erottanut moxibustion neulojen käytöstä. Suurin osa esimerkiksi Suomalaisista fysioterapeuteista ja lääkäreistä käyttääkin vain neuloja hoidoissaan.

Kiinalaisen yrttilääkinnän (中藥學 zhōngyàoxué) ja ravintoterapian (食療 shíliáo) isänä pidetään kesari Shénnóngia (神農). Kiinalaisen lääketieteen harjoittama yrttilääkintä poikkeaa lähtökohdiltaan suuresti länsimaisista yrttilääkinnän perinteistä. Karrikoidusti sanottuna länsimaalaiset perimätiedot listaavat vaivoja, joihin eri yrttejä voidaan käyttää, kun taas kiinalainen perinne listaa yrteille niiden energeettisiä ominaisuuksia ja tarkastelee yrttien vaikutusta ihmisen olemukseen. Kiinalaisissa rohdoskirjoissa luetellaan jokaiselle yrtille tai lääkeaineelle ne meridiaanit, joihin yrtin vaikutus kohdistuu ja esimerkiksi vaikutuksen luonteen, esimerkiksi yīn/yáng, kylmä/kuuma. Ravintona käytettyhin aineisiin suhtaudutaan samalla tavalla kuin yrtteihin. Jokaisella niillä on omat erikoislaatunsa ja vaikutuksensa, vaikkakin niiden vaikutus on paljon heikompi kuin yrttien. Ravinnon avulla hoitaminen perustuukin siihen, että usein samoja ruoka-aineita käytetään pitkiä aikoja lähes päivittäin, jolloin vaikutus on jatkuvaa.

Kuppaus ja guasha ovat myös merkittävä osa kiinalaista perinnettä. Kuppaus suoritettiin alunperin ontoilla sarvilla. Nykyään kiinalaisessa lääketieteessä on käytössä pääosin lasiset kuppauskupit. Guasha on alunperin luulla tehty kaapiva hieronta. Hoitojen tarkoitus oli perinteisesti avata kanavia ja poistaa esimerkiksi kehon tunkeutunutta tuulta ja kylmää. Nykyään vastaavia hoitoja käytetään aineenvaihduntaa parantamaan esimerkiksi selluliitti hoidoissa. Kummastakin hoitomuodosta saa mustelmia.


Historialliset hoitomuodot

Kiinalaisen lääketieteen perinteessä on ollut myös hoitomuotoja, joiden käytöstä ollaan pääosin luovuttu. Tälläisiä hoitoja ovat esimerkiksi linssin ja auringon valon avulla tehty moxibustion muoto ja suoneniskentä. Hyvin vanha auringonvalolla tehty moxibustio voidaan nähdä nykyisen ulraviolettivaloon ja laseriin pohjautuvien akupunktiomuotojen edeltäjänä. Suoneniskentä on puolestaan korvautunut pääosin mikrokuppauksella, jossa verta vuodatetaan vain pieniä pisaroita.

Osassa Kiinaa lääketieteellinen perinne sekoittui voimakkaasti shamanistiseen kansanperinteeseen ja sairauksiin suhtauduttiin välillä henkien ja kirousten aiheuttamana. Tälläisissa tilanteissa hoitoja tehtiin yrttilääkinnän, akupunktion ja moxubustion lisäksi myös erilaisilla uskonnollisilla seremonioilla. Nykyään rukouksin ja seremonioiden avulla suoritettavaa paranatamista tavataan lähinnä luostareissa. Näyttää siltä, että kiinassa on kiinalaisen lääketieteen alkutaipaleelta lähtien ollut uskonnollinen ja filosofinen lääketieteen muoto. Esimerkiksi Zhōu- ja Qín-dynastioiden aikaisista teksteistä osa on hyvin uskonnollisia, kun taas toiset jopa paheksuvat uskonnollisuutta.

Buddhalaisuuden myötä tulleeseen jälleensyntymä ja karma oppiin sisältyvä ajatus karmallisista sairauksista nähtiin mahdollisena ja siihen pyrittiin vaikuttamaan esimerkiksi moxibustion ja akupunktion avulla.


Sivua päivitetty: 18.03.2011 13:23